Nasiiri
Nasiiri (hepr. נָזִיר, nazir) on Raamatun Vanhassa testamentissa[1] käytetty nimitys askeettilupauksen tehneestä henkilöstä. Lupaus oli joko eliniäksi tai määräajaksi annettu. Nasiiri oli Jumalalle vihitty tai vihkiytynyt, ja hänen tuli pidättyä kaikesta saastuttavasta ja antaa hiustensa kasvaa. Simson[2] oli nasiiri ja myös Johannes Kastaja ja apostoli Paavali olivat antaneet nasiirilupauksen.[3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ 4. Moos. 6
- ↑ Tuom. 13:5
- ↑ Otavan iso tietosanakirja. Osa 6, palsta 252, hakusana nasiiri. Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ Uusi tietosanakirja. Osa 14, palsta 470, hakusana nasiiri. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1964.