Nappikotula
Nappikotula (Cotula coronopifolia, lajinimi coronopifolia variksenkrassien Coronopus mukaan) on Etelä-Afrikasta laajalle levinnyt asterikasvilaji.
| Nappikotula | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Asteroideae |
| Tribus: | Anthemideae |
| Suku: | Kotulat Cotula |
| Laji: | coronopifolia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cotula coronopifolia |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö muokkaa
Nappikotula on yksivuotinen ja ryydintuoksuinen, matalakasvuinen ja rentovartinen. Lehdet ovat suikeita, hampaisia tai liuskaisia, korvakkeellisia. Mykeröt ovat keskimäärin yhden senttimetrin levyisiä. Niissä on vaaleankeltaiset kehräkukat mutta ei lainkaan laitakukkia.[1]
Levinneisyys muokkaa
Nappikotula kasvaa alkuperäisenä eteläisessä Afrikassa Etelä-Afrikan tasavallassa Kapmaalla ja Namibiassa. Se on levinnyt laajasti usealle mantereelle: Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan, Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.[2]
Pohjoismaissa nappikotula on hyvin harvinainen uustulokas.[1] Se on saavuttanut Pohjois-Euroopan maista Tanskan ja Ruotsin painolastikasvina 1800-luvulla. Suomessa laji on havaittu ensimmäisen kerran vuonna 2012 Helsingin Arabianrannassa valkoposkihanhien laitumelta. Nappikotulan epäillään levinneen Suomeen muuttolintujen kuljettamana ja Ruotsissa uusien kasvupaikkojen olevan lintulevintäisiä.[3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 616. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Cotula coronopifolia L. Viitattu 27.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Widgren, Å. 2003: Kotula – guldknappar på spridning i Sverige. Svensk Botanisk Tidskrift 97(3–4): 130–133.
- ↑ Ojala, M. 2013: Nappikotula ja sinivihvilä Helsingin Arabianrannassa (U). Lutukka 29(2): 55–56.