Naima

naisen etunimi

Naima on Vanhasta testamentista peräisin oleva naisen etunimi, joka tarkoittaa heprean kielessä ’onnellista’, ’herttaista’ ja ’suloista’. Nimen rinnakkaismuotoja ovat Naimi, Naema ja Naemi. Nykyisessä raamatunkäännöksessä käytetään nimiasua Noomi.[7][8]

Naima, Naimi, Naema, Naemi
Nimipäivä  
– suomenkielinen
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen
Vastineita eri kielissä Naama, Naime, Najma, Naomi, Naomie, Nayomi, Neoma, Neomi, Noami, Noemi, Noemie, Noémie, Noimi, Nomi, Noomi [1][2][3][4][5]
Nimen alkuperä Vanhan testamentin Ruutin kirjasta lähtöisin oleva nimi (päähenkilön anopin nimi)[6]; hepr. ’onnellinen’, ’herttainen’, ’suloinen’

Digi- ja väestötietoviraston mukaan Naima on vuoteen 2020 mennessä ollut Suomessa etunimenä 1 421 henkilöllä. Naimi-nimisiä naisia on tilastoitu alle 840, Naema-nimisiä alle 259 ja Naemi-nimisiä alle 247.[9]

Nimipäivät muokkaa

Naima, Naimi ja Naema ovat aikoinaan olleet mukana suomalaisessa almanakassa. Naima esiintyi kalenterissa vuosina 1867–1870 ja 1890–1928, Naema vuosina 1871–1889 ja Naimi vuosina 1929–1949. Kaikkien nimipäivää vietettiin 9. helmikuuta.[6]

Ruotsin almanakassa Naima ja Naemi viettävät nimipäivää 17. marraskuuta.[10] Virossa Naiman ja Naimin nimipäivä on 24. tammikuuta.[11]

Tunnettuja Naimoja, Naimeja, Naemoja ja Naemeja muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Seppo, Raivo: Eesti nimeraamat, s. 96. Tallinna: Olion, 1994. ISBN 5-460-00164-1. (viroksi)
  2. Alhaug, Gulbrand: Naima Store norske leksikon. Päivitetty 8.7.2020. Viitattu 13.10.2021. (norjaksi)
  3. Cheung, Ruthie & Cole, Rosie: Perfect Baby Names, s. 163. Lontoo: Orion, 2011. ISBN 978-1-409-11449-9. (englanniksi)
  4. Hanks, Patrick & Hodges, Flavia: A Dictionary of First Names, s. 246. Oxford: Oxford University Press, 1990. ISBN 0-19-211651-7. (englanniksi)
  5. Alhaug, Gulbrand: Noomi Store norske leksikon. Päivitetty 9.7.2020. Viitattu 13.10.2021. (norjaksi)
  6. a b Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 167. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
  7. Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 165. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
  8. Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja, s. 40. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15788-0.
  9. Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusanat ”Naima”, ”Naimi”, ”Naema”, ”Naemi”) 13.7.2020. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 13.7.2020.
  10. Alla namn i almanackan isof.se. 15.5.2020, päivitetty 5.6.2021. Institutet för språk och folkminnen. Viitattu 13.10.2021. (ruotsiksi)
  11. Nimepäevad Eesti Statistika. Viitattu 13.10.2021. (viroksi)

Aiheesta muualla muokkaa

  • Etunimien taivutus: Naima ja Naimi (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisu)