Wikipedia

Myllyrannan ruukki

entinen rautaruukki Utajärvellä

Myllyrannan ruukki toimi 1838–1859 Utajärven Niskan kylässä (nykyisen Vaalan puolella). Ruukin perusti oululainen lääninkamreeri Carl Gustaf Bergbom. Ruukki valmisti rautaa lähiseudun järvistä kerätystä järvimalmista ja se työllisti 10-14 henkilöä. Ruukkiin kuului kaksipiippuinen harkkohytti ja kankirautapaja. Ruukki sijaintipaikka oli kuitenkin huono ja se kamppaili jatkuvasti taloudellisissa vaikeuksissa. Raudan sulatuksessa tarvittavaa puuhiiltä ei saatu riittävästi ja niinpä Bergbom joutui perustamaan kaksi apuhyttiä sellaisiin paikkoihin joissa hiiltä oli paremmin saatavilla.

Myllyrannan ruukki Niskan kylässä.

Vuonna 1848 Bergbom perusti ruukin apuhytiksi Kiveskosken harkkohytin Paltamoon Kivesjärvestä Oulujärven Varislahteen laskevan Varisjoen varrelle. Vuonna 1852 toimintansa aloittanut apuhytti perustettiin koska Kivesjärven järvimalmista valmistettu rauta oli vähärikkistä eikä se muuttunut hauraaksi kylmässä. Apuhytissä valmistetut rautaharkot kuljetettiin edelleen Myllyrannan ruukin kankipajalle. Kiveksen apuhytti oli toiminnassa vuoteen 1859 saakka. Vuonna 1859 kilometrin päähän Kiveksen harkkohytistä Varisjoen Variskoskelle (nykyinen Hotellikoski) alettiin rakentaa uutta masuunia koska Paltamon alueelta oli saatavissa parempilaatuista järvimalmia ja myös ruukin tarvitsemaa puuhiiltä oli helpommin saatavissa. Tämän masuunin oli tarkoitus korvata Myllyrannan ruukki ja sen apuhytit. Uuden ruukin rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken kun rakennustöissä paljastui väärinkäytöksiä ja ruukkiyhtiö teki konkurssin.

Toinen apuhytti perustettiin 1844 Saaresjoelle. Hyttiin kuului kaksipiippuinen harkkouuni, hiilihuone, pato ja asuinrakennus. Tämän hytin toiminta päättyi 1850-luvulla koska siellä valmistettu rauta oli haurasta kylmässä ja valmiiden harkkojen kuljetus Myllyrannan ruukkiin oli hankalaa.

Vuonna 1852 ruukki siirtyi yhtiölle jossa osakkaina olivat Bergbomin ohella J. A. Fellman, O. M. Rinman, C. Herlofson, H. Hedmanson, N. I. A. Hamer ja C. H. Krohn. Ruukin toiminnan loppuvaiheissa sen hankki 1859 perustettu Myllyrannan Pietarilainen Rautatehdas- ja Sahayhtiö. Ruukki ja siihen kuuluneet Kiveksen ja Saaresjoen harkkohytit myytiin 1859 pakkohuutokaupalla venäläiselle yhtiölle ja seuraavana vuonna ne siirtyivät oululaisen J. W. Snellman G:sonin uittopäällikkö Viktor Åkerblomille. Ruukin hallussa oli 1860 noin 4 000 hehtaaria maata Utajärven ja Paltamon alueella. Ruukin maita siirtyi sitten kauppahuone J. W. Snellman G:sonille ja myöhemmin niitä omisti Ab Uleå Oy.

Myllyrannan ruukin päärakennus purettiin 1919 ja siitä on jäljellä enää kivijalka. Vuonna 1860 rakennettu voimakanava on edelleen nähtävissä ja sen alkupäässä näkyvät 1860 rakennetun sahan kiviset perusmuurit sekä padon rauniot. Ruukin harkkouunien, pajojen ja patolaitteiden säilyneet jäänteet ovat jääneet 1951 rakennetun Jylhämän voimalaitoksen patovallin ja patoaltaan alle.

Kiveskosken harkkohytin rakennukset ovat hävinneet ja jäljellä on vain raudanvalmistuksessa syntyneitä kuona- ja hiilikasoja sekä jonkin verran maapengerryksiä. Harkkohytin paikalla toimi myöhemmin saha ja mylly. Tämä Hakasuon mylly on nykyisin kunnostettu ja alueella on myös kesäjuhlien raudanvalmistusnäytöksiä varten rakennettu rautahytin kopio. Hotellikosken kesken jääneestä ruukista on jäljellä masuunin perustus, rakennuksen kivijalka ja padon jäännöksiä. Toisesta, Saaresjoen harkkohytistä on jäljellä vain harkkouunin perustuskumpare, kuonakasoja sekä padon jäänteitä.

Lähteet muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Myllyrannan_ruukki&oldid=22088462”