Mykerösavikka

putkilokasvilaji

Mykerösavikka (Blitum capitatum) on revonhäntäkasvien heimoon kuuluva[2] yksivuotinen ruoho. Kypsinä sen pähkylähedelmät muodostavat huomiota herättävän, marjamaisen rykelmän.[3]

Mykerösavikka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Chenopodioideae
Suku: Murosavikat Blitum[1]
Laji: capitatum
Kaksiosainen nimi

Blitum capitatum
L.

Synonyymit
Katso myös

  Mykerösavikka Wikispeciesissä
  Mykerösavikka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa
 
Mykerösavikka kuvattuna Otto Wilhelm Thomén teoksessa Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz (1885).

Mykerösavikka kasvaa 10–40 cm korkeaksi. Kasvi on yleisväritykseltään vihreä ja lähes kalju. Varsi on tavallisesti pysty ja sen haarat ovat pitkiä. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia ja kookkaita, ja niiden lapa on kolmiomainen ja tiheään isohampainen. Ylimmät lehdet ovat lyhytruotisia ja lavaltaan keihäsmäisiä. Kukinnon yläosa on lehdetön ja katkonaisen tähkämäinen. Kukinnon sykeröt ovat lehtihankaisia, tiiviitä ja niiden kukat ovat osin yhdiskasvuisia. Kukan kehä on 3–5-lehtinen ja se muuttuu pähkylän kypsyessä meheväksi ja violetinpunaiseksi. Mykerösavikka kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Siemen on tavallisesti vaaka-asennossa, kooltaan 0,6–1 mm pitkä, pyöreä ja teräväreunainen.[4]

Laji muistuttaa hyvin paljon sen lähisukulaista marjasavikkaa (Blitum virgatum).[3]

Levinneisyys

muokkaa

Euroopassa mykerösavikan päälevinneisyysalue ulottuu Etelä- ja Keski-Ranskasta Alppien alueen läpi Etelä-Saksaan ja -Puolaan sekä Balkanin pohjoisosiin. Satunnaisemmin lajia tavataan muun muassa Pyreneiden niemimaalla, Britteinsaarilla, Fennoskandian eteläosissa ja Länsi-Venäjällä. Aasiassa lajia kasvaa satunnaisesti Koillis-Turkissa, Kaukasuksen alueella sekä muutamalla alueella Keski-Aasiassa. Pohjois-Amerikassa mykerösavikka on laajalle levinnyt. Sitä tavataan Kanadan etelä- ja länsiosissa, suuressa osassa Alaskaa sekä Yhdysvaltojen länsi- ja pohjoisosissa.[5]

Suomessa mykerösavikkaa on tavattu muutamin paikoin Etelä-Suomesta sekä Oulun seudulla. Porin seudulla se on vakiintunut paikalliseen kasvilajistoon.[3][6]

Elinympäristö

muokkaa

Mykerösavikka on Suomessa hyvin harvinainen uustulokas, jota on tavattu lähinnä puutarhoista.[3]

Käyttö

muokkaa

Mykerösavikkaa on viljelty myös ravintokasvina.[3][5]

Lähteet

muokkaa
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

muokkaa
  1. Murosavikat – Blitum laji.fi. Viitattu 26.1.2020.
  2. Species Details: Blitum capitatum L. catalogueoflife.org. Viitattu 26.1.2020.
  3. a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 131.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 126, 131.
  5. a b Den virtuella floran: Smultronmålla (myös levinneisyyskartat) Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  6. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Mykerösavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 12.3.2013.

Aiheesta muualla

muokkaa