Mustamolli on mollin (Poecilia sphenops) pitkälle jalostettu muoto, eikä sitä tavata tässä muodossa luonnossa ollenkaan. [2] Molli kuuluu synnyttäviin hammaskarppeihin. Luonnonvaraiset mollit ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikasta.[3] Akvaariossa molleja on pidetty jo yli 100 vuotta. Sametinvärisen mustamollin käyttäytyminen ja vaatimukset akvaariossa vastaavat hyvin paljon perinteistä mollia. Mustamolli tarvitsee elääkseen melko lämmintä vettä, n. 25-28 C. Veden pH-arvon tulisi olla 6,8-8. Koko aikuisena on noin 6-8 cm.[4] Akvaarion minimikoon suositellaan olevan vähintään 80 litraa.[2]

Mustamolli
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Hammaskarppikalat Cyprinodontiformes
Heimo: Hammaskarpit Poeciliidae
Alaheimo: Poeciliinae
Suku: Poecilia
Laji: sphenops
Kaksiosainen nimi

Poecilia sphenops
Valenciennes, 1846

Katso myös

  Mustamolli Wikispeciesissä
  Mustamolli Commonsissa

Ravinto

muokkaa

Mustamollit syövät melko monipuolista ruokaa. Akvaariokaloille hiutaleruoka on pääsääntöinen ravintomuoto, mutta myös levät ja pakasteruoat ovat hyvää vaihtelua ravintoon. Pienet pelletit ja pienet elävät hyönteiset kuuluvat myös mustamollin ruokavalioon.

Sukupuolierot

muokkaa

Sukupuolierot ovat melko selkeät, kuten kaikilla synnyttävillä hammaskarpeilla. Koiraat kasvavat noin 6 cm pitkiksi ja naaraat 8 cm pitkiksi.[4] Naarailla on myös pulleampi vatsa. Vielä varmempaa on katsoa sukupuoli eväsiittimestä, joka on koirailla.

Lisääntyminen

muokkaa

Mustamollien viljely on helppoa, sillä ne lisääntyvät jatkuvasti, mikäli kalat viihtyvät akvaariossa ja vesiarvot ovat oikeat. Naaras kantaa poikasia noin 3,5-4 viikkoa. Mustamolli viihtyy hyvin pareittain, parvessa tai haaremittain.[4] Suositeltavaa on, että yhtä koirasta kohti olisi vähintään kaksi tai kolme naarasta. Akvaariossa tulee olla poikasten piilopaikoiksi paljon kasvillisuutta.[2]

Evämuunnokset

muokkaa

Mustamollista on tehty myös joitain evämuunnoksia, kuten lyyrapyrstöinen mustamolli.

Sairaudet

muokkaa

Mustamollit ovat alttiita sairastumaan pilkkutautiin, mutta akvaariossa oikeat vesiarvot edesauttavat taudin välttämistä. Akvaarioveden onkin suotavaa olla melko kovaa ja hieman emäksistä. Raakaveden manipulointi molleille sopivaksi on mahdollista, mutta pitkällä aikavälillä ei ehkä suositeltavaa ylimääräisen vaivan ja altaan muiden asukkaiden vuoksi. Monet muut akvaariokalat elävät pehmeässä ja happamassa vedessä, ja lemmikkimustamollien vesiarvovaatimukset voikin olla helpompi ottaa huomioon, kun niille hankkii oman akvaarion.

Lähteet

muokkaa
  1. Matamoros, W.: Poecilia sphenops IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.8.2022. (englanniksi)
  2. a b c Mustamolli ap85.mbnet.fi. Arkistoitu 10.8.2022. Viitattu 8.7.2020.
  3. Poecilia sphenops Valenciennes, 1846 fishbase.in. Viitattu 8.7.2020.
  4. a b c Akvaariokalat | Faunatar www.faunatar.fi. Viitattu 8.7.2020.