Muhtar Äwezov
Muhtar Omarhanuly Äwezov (kaz. Мұхтар Омарханұлы Әуезов, ven. Мухта́р Омарха́нович Ауэ́зов, Muhtar Omarhanovitš Auezov; 28. syyskuuta 1897, entisen Semipalatinskin kihlakunnan Tšingistau, nykyinen Kazakstan – 27. kesäkuuta 1961 Moskova) oli kazakinkielinen neuvostokirjailija ja kirjallisuudentutkija.
Muhtar Äwezov valmistui vuonna 1928 Leningradin yliopistosta ja suoritti jatko-opintoja Keski-Aasian yliopistossa Taškentissa. Vuonna 1946 hänet nimitettiin Kazakstanin tiedeakatemian akateemikoksi.[1]
Kirjailijan ensimmäinen teos, kansanperinteeseen perustuva tragedia Eŋlik-Kebek, on vuodelta 1917. 1920–1940-luvuilla hän kirjoitti kertomuksia, pienoisromaaneja ja yli 20 näytelmää. Äwezovin pääteos on runoilija ja kansanvalistaja Abai Qunanbaiulyn elämää kuvaava suurromaani Abai žoly (”Abain tie”, 1942–1956), joka piirtää laajan kuvan 1800-luvun jälkipuoliskon kazakkiyhteiskunnasta. Äwezov toimi myös kazakin- ja kirgiisinkielisen kaunokirjallisuuden ja suullisen kansanperinteen tutkijana.[2]
Äwezov sai ”Abain tie” -romaanista Leninin palkinnon vuonna 1959. Kazakstanin Itä-Kazakstanin alueen Žarman piirin Bakyrtšikin taajama nimettiin kirjailijan mukaan vuonna 1967.[3]
Suomennettu teos muokkaa
- (Muhtar Auezov) Laukaus solassa. Suom. Natalia Pienimäki. Helsinki, Moskova: SN-kirjat, Raduga, 1986.