Suunnistuksen viestihajonta

Suunnistuksen viestihajonta tarkoittaa suunnistusviesteissä käytettäviä hajontamenetelmiä, jotka estävät suunnistajia seuraamasta toisiaan kilpailussa. Parhaiten tunnettuja ovat Farsta- ja Motala-hajontamenetelmät.

Farsta-hajonta

Farsta-hajonta on monimutkaisin suunnistusviesteissä käytettävistä hajontamenetelmistä. Farstassa vuorottelevat hajontarastit ja yhteiset rastit. Joukkueet juoksevat hajontarastit (rastivälit) eri osuuksilla, jolloin eri ratavariaatioita tulee useita. Lopulta kaikki joukkueet ovat kuitenkin juosseet samat rastivälit. Nykyisillä runsasrastisilla suunnistusradoilla periaatteessa vain ratamestarin työn määrä rajoittaa käytettävien hajontaratojen määrää. Toisaalta suunnistuskarttojen painaminen (arvokilpailut) tai tulostaminen (muut kilpailut) aiheuttaa taloudellisia rajoituksia mahdollisuuksista käyttää hyvin monimutkaista Farsta-hajontaa. Vähäjoukkueisissa viesteissä, esimerkiksi MM-viestissä, käytössä on vain hyvin pieni osa mahdollisista ratavariaatioista. Suurviesteissäkin on käytössä enintään vain muutama kymmenen teoreettisesti jopa sadoista ratavaihtoehdoista.

Vännes-hajonta

Vännes-hajonta on Farsta-hajonnasta yksinkertaistettu versio, jossa viestiosuus on jaettu kahteen osaan. Osuuden keskellä olevalla yhteisellä rastilla jaetaan radan loppuosat radat uudestaan joukkueiden kesken. Näin kolmiosuuksisessa viestissä on tarjolla yhdeksän hajontarataa (3×3). Tupla-Vännes on Vännes-variaatio, jossa viestiosuus on jaettu neljään osaan niin, että suunnistaja juoksee samat hajonnat osuuden parillisilla ja parittomilla jaksoilla.

Motala-hajonta

Motala-hajonnassa on ratoja yhtä monta kuin on hajontaosuuksia. Hajonta syntyy siitä, että joukkueet juoksevat radat eri järjestyksessä. Motala sopii hajontana parhaiten viesteihin, joissa on vähän joukkueita. Sen etuna on yksinkertainen toteutus.

Aiheesta muualla

• Jukka Inkerin viestihajonta-analyysi (Arkistoitu – Internet Archive)