Moskva, Tšerjomuški

Dmitri Šostakovitšin sävellys

Moskva, Tšerjomuški (venäjäksi Москва, Черемушки) tai Moskova, Tšerjomuški (suom.) on Dmitri Šostakovitšin (op. 105) kolminäytöksinen musiikkikomedia (operetti) viidessä kuvaelmassa Wladimir Massin und Michail Tscherwinskin librettoon. Operetti sävellettiin vuosina 1957-58 Moskovassa. Kantaesitys oli 24. tammikuuta 1959 Moskovan Operettiteatterissa kapellimestari Grigori Stoljarowin johdolla.

Šostakovitš oli koko elämänsä nauttinut kevyemmästä musiikista, opereteista ja musikaaleista. 1950-luvun lopulla Šostakovitšille tarjoutui mahdollisuus paneutua itse operetin maailmaan kun Moskovan operettiteatterin uusi kapellimestari tilasi säveltäjältä uuden näyttämöteoksen. Libretosta vastasi 2 merkittävää ja tunnettua tuon ajan kirjailijaa. [1]

Operetista syntyi viihdyttävä satiirinen kokonaisuus, joka pilkkasi Neuvostoliiton korruptiota ja Stalinin jälkeisen ajan idealismia. Teos pilkkaa satiirisesti ennen kaikkea Hruštšovin tunnetusti liian kunnianhimoista suunnitelmaa asuttaa väestö hätäisesti rakennettuihin uusiin kerrostalolähiöihin, jotka oltiin varusteltu modernein oivalluksin. Moskova, Tšerjomuški on satiirinen ja iloinen kuvaus kolmesta nuoresta pariskunnasta, jotka lähtevät asumaan uuteen moskovalaiseen lähiöön, mutta kokevat, että käytännön asiat ovat monimutkaisempia kuin he ensin kuvittelivat. Paikallisilla viranomaisilla on omat röyhkeät suunnitelmansa siitä, mitä he haluavat tehdä näiden uusien huoneistojen kanssa, ja yrittävät ahnaasti ottaa lahjuksia ja pitää huoneistot itsellään. Lopulta juoni päättyy oikeudenmukaisesti ja onnellisesti.[1]

Musiikki muokkaa

Moskova, Tšerjomuškin musiikki muistuttaa Šostakovitšin vitsikästä, satiiris-parodista tyyliä, jota hän käytti joissakin varhaisteoksissaan, kuten elokuvamusiikissaan "Uusi Babylon" (venäjäksi Новый Вавилон, op. 18) tai baleteissaan. Operetissaan säveltäjä kuitenkin yhdistää tyyliin romantiikan ajan charmia kuten myös 1955 jälkeen valmistuneessa orkesteriteoksessaan "Sarja varieteeorkesterille". Partituuri on täynnä energiaa ja mieliinjääviä melodioita. Šostakovitš myös lainaa ja parodioi (kuten 11. sinfoniassaan) kuuluisia katkelmia mm. Tšaikovskin "Joutsenlammesta" sekä Lehárin "Iloisesta leskestä" ja myös varioi tunnettuja venäläisiä säveltäjiä (kuten Glinka ja Borodin). Myös lännessä tunnettu "Moskovan yöt" (numerossa 19) on ujutettu sävellykseen mukaan. Šostakovitš myös lainaa ja siteeraa useampaan kertaan itseään. Tunnusmelodia "Tšerjomuški-valssi" (prologissa ja numeroissa 13, 17 ja 39) perustuu säveltäjän lauluun elokuvamusiikista "Kultaiset vuoret" (venäjäksi Златые горы, op. 30). Lidotškan laulu (numerot 6 ja 22) on versio säveltäjän kuuluisimmasta laulusta "Нас утро встречает прохладой" - "Nas utro wstretschajet prochladoi", jonka Šostakovitš sävelsi elokuvaan "Encounter" (Counterplan), op. 33.

Lähteet muokkaa