Monoskylän työväentalo Torppa

Monoskylän työväentalo Torppa oli Virtain kaupungin Monoskylässä sijainnut työväentalo. Se siirrettiin vuonna 1982 Virtain perinnekylään. Monoskylä kuului vuoteen 1941 saakka Ruoveteen, sitten Pohjaslahteen ja vuodesta 1973 Virtoihin.

Torppa
Monoskylän työväentalo
Ruoveden Monoskylän työväenyhdistyksen työväentalo.
Ruoveden Monoskylän työväenyhdistyksen työväentalo.
Sijainti Monoskylä, Virrat
Valmistumisvuosi 1911
Rakennuttaja Monoskylän Työväenyhdistys ry
Omistaja Virtain perinnekylä / Nuorisokeskus Marttinen
Runkorakenne hirsi
Julkisivumateriaali lauta
Kerrosluku 1
Kerrosala 136 m²
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Historiaa muokkaa

Monoskylän työväenyhdistys perustettiin vuonna 1906. Omaa taloa suunniteltiin alusta asti. Keväällä 1911 yhdistys sai vuokrattua tontin. Työväentalon rakennusaineina käytettiin muun muassa entisen tallin hirsiä. Talo valmistui kesällä 1911. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1914, yhdistys sai ostaa tontin omakseen.[1]

Sisällissodan aikaan talo oli suljettuna, mutta se saatiin takaisin vuonna 1919, ja vuonna 1920 toiminta oli jo vilkasta. Vielä 1930-luvulla toiminta oli tasaista, mutta sotien jälkeen yhdistys ei enää päässyt vauhtiin.[1] Viimeinen kokous pidettiin vuonna 1953.[2] Talon kunto huononi vähitellen, vaikka sitä korjattiinkin vielä 1940–1950-luvuilla ja katto uusittiin 1970-luvulla.[1] Talo jäi kokonaan autioksi vuonna 1960.[3] Yhdistys kokosi voimansa vielä vuonna 1982 ja teki päätöksen lahjoittaa työväentalo perustettavalle Virtain Perinnekylän työväentaloyhdistykselle siirrettäväksi Virtain perinnekylään.[1]

Toimintaa työväentalolla muokkaa

Talolla pidettiin alusta asti iltamia ja arpajaisjuhlia. Perustettiin myös ompelu- ja puhujaseurat sekä kirjasto, jossa vuonna 1937 oli 242 nidettä. Vappujuhlat olivat tärkeitä, ja niissä vieraili muun muassa Eetu Salin. Vuonna 1920 yhdistyksellä oli 14 kokousta, 12 tavallista iltamaa, neljä tanssi-iltamaa, kaksi perheiltamaa ja kaksi vierailuiltamaa, jotka molemmat tehtiin Hauhuun työväentalolle. Iltamien ohjelmallinen puoli ei ilmeisesti ollut kaksista: yhdistyksen omissa pöytäkirjoissa sen kuvailtiin olevan ”väliin heikonpuoleista ja väliin tyydyttävää”.[1]

Yhdistys omisti myös gramofonin ja haitarin, joten tanssimusiikista ei ollut pulaa. Talo oli 1920–1930-luvuilla nuorison suosima kokoontumispaikka.[2]

Rakennus muokkaa

Talon pinta-ala oli 136 m², mihin kuului juhlasali näyttämöineen ja ravintola. Se oli hirsirakenteinen. Vesijohtoa, viemäröintiä tai sisä-wc:tä ei ollut.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Niemi, Jussi: Työväenyhdistystoimintaa Virroilla 115 vuotta. Lahdenkylän Työväenyhdistys ry, 2018.
  2. a b Virtain Perinnekylä Nuorisokeskus Marttinen. Viitattu 6.2.2023.
  3. a b Båsk-Ekholm, Katia & Häyry, Kaj: Suomen työväentaloja koskeva selvitys. Helsinki: Opetusministeriö, 1982.