Mongolian ja Tiibetin ystävyys- ja yhteistyösopimus
Mongolian ja Tiibetin ystävyys- ja yhteistyösopimuksen allekirjoittivat Mongolian ja Tiibetin hallitukset 2. helmikuuta 1913 Urgassa (nyk. Ulaanbaatar). Jälkeenpäin sopimuksen pätevyys on kuitenkin kyseenalaistettu, sillä ei ole varmuutta siitä, oliko Tiibetin hallituksen edustajilla oikeus allekirjoittaa sopimus.
Sopimuksen allekirjoittaminen ja sitovuus muokkaa
Qing-dynastian kukistumisen jälkeen 1911 sekä Tiibet että Mongolia julistivat muodollisen itsenäisyytensä lamalaisten johdolla. Kiinan tasavalta ei kuitenkaan tunnustanut kumpaakaan valtiota. Sopimuksessa Mongolia ja Tiibet julistivat tunnustavansa toisensa ja liittolaisuutensa. Mongolian edustajina sopimusta allekirjoitettaessa toimivat ulkoministeri De Lama Ravdan ja kenraali Manlaibaatar Damdinsüren. Tiibetiä edustivat burjaatti ja Venäjän kansalainen Agvan Dorjiev ja tiibetiläinen Gendun-Galsan. Sopimuksen sitovuudesta on esitetty epäilyjä. 13. Dalai Lama kiisti Dorjievilla olleen oikeus allekirjoittaa sopimus Mongolian kanssa. Lisäksi kummankaan maan hallitus ei näytä ratifioineen sopimusta missään vaiheessa. Venäjän kanta on, että Dorjiev ei Venäjän kansalaisena voinut toimia Dalai Laman diplomaattisena edustajana. Sopimuksen mongoliankielinen teksti on julkaistu Mongolian tiedeakatemiassa 1982.
Sopimuksesta huolimatta useimmat maat eivät tunnustaneet kumpaakaan maata. Qing-dynastian aikaiset sopimukset estivät länsimaita tunnustamasta kumpaakaan maata.
Aiheesta muualla muokkaa
- Sopimuksen Tiibetiläisversion teksti (englanniksi)
