Mittarilento

lentoliikenne laitteiden avulla, ilman lentäjän ikkunasta tekemiä suoria omakohtaisia näköhavaintoja

Mittarilento (engl. instrument flight rules flight eli IFR(-lento)) on lentoliikennettä laitteiden avulla, ilman lentäjän ikkunasta tekemiä suoria omakohtaisia näköhavaintoja. Mittarilentoa tarvitaan erityisesti silloin, kun pilvet, sumu tai sade estävät näön varassa tehtävät lennot.[1]

Kuva lentokoneen ohjaamosta. Mittarilentoon käytettävät mittarit ovat ohjaustaulussa vasemmalla puolella.

Suurin osa aikataulunmukaisesta lentoliikenteestä on mittarilentosääntöjen mukaista lentoa, ja näkölentoa harjoitetaan lähinnä pienilmailussa. Näkölento oli kuitenkin yleistä myös kaupallisessa liikenteessä 1960-luvulle saakka. Mittarilentosäännöt ovat lentoliikennesääntöjä, jotka perustuvat suunnistamiseen ensisijaisesti koneen laitteiden varassa. On siis virheellistä sanoa, että mittarilentoa tarvittaisiin vain huonossa säässä tai pimeässä.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. IFR-osio. Pilot Training Malmi. Web Archive 2007.
Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.