Miten historiaa on kirjoitettava

Miten historiaa on kirjoitettava (m.kreik. Πῶς δεῖ ἱστορίαν συγγράφειν, Pōs dei historian syngrafein; lat. Quomodo historia conscribenda sit) on Lukianoksen kirjoittama satiiri historiankirjoituksesta. Lukianos pilkkaa teoksessaan aikansa historiankirjailijoita, jotka keskittyvät suurmiesten ylistämiseen tai epäolennaisuuksiin tärkeiden asioiden kustannuksella.

Miten historiaa on kirjoitettava
Πῶς δεῖ ἱστορίαν συγγράφειν
Alkuperäisteos
Kirjailija Lukianos
Kieli muinaiskreikka
Genre satiiri
Julkaistu 100-luku
Suomennos
Suomentaja Kaarle Hirvonen
Kustantaja Faros-kustannus
Julkaistu 2002
ISBN 951-98968-1-3
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

HistoriaMuokkaa

Lukianoksen teos on osoitettu jollekin Filon-nimiselle henkilölle.[1] Teos on eräs esimerkki Lukianoksen myös eräissä muissa teoksissaan harjoittamasta kirjallisuuskritiikistä. Lukianos on kirjoittanut teoksensa noin vuonna 166–168, parthialaissodan aikana tai pian sen päätyttyä.[2] Sodassa roomalaiset valtasivat Parthian, ja sotamenestys sai uset henkilöt kirjoittamaan sodasta.

SisältöMuokkaa

Lukianoksen teos koostuu 63:sta suhteellisen lyhyestä luvusta. Lukianos aloittaa teoksensa havainnolla, että parthialaissota oli saanut lukuisat henkilöt kirjoittelemaan historianteoksia, joissa he yrittävät jäljitellä Herodotosta, Thukydidestä ja muita maineikkaita historioitsijoita, kuitenkaan ilman valmiuksia. Tämän vuoksi Lukianos ilmoittaa halukseen kirjoittaa itsekin teoksen aiheesta, tosin vain antaakseen neuvoja siitä, miten historiasta tulisi kirjoittaa.[3]

Teoksen alkupuolella Lukianos käsittelee asioita, joita historiasta kirjoitettaessa on vältettävä. Näitä ovat muun muassa liioittelu tunnettuja henkilöitä ylistettäessä, tapahtumien (erityisesti tulevaisuuden tapahtumien) sepittely, kirjallisten esikuvien liian läpinäkyvä jäljittely, epäolennaisista yksityiskohdista jaarittelu sekä runouden konventioiden liiallinen käyttö.[4] Samalla Lukianos tarjoaa useita ivailevia kuvauksia aikansa historiankirjoittelusta. Hänen kuvauksensa mukaisesti esimerkiksi eräskin ”Krepereios Kalpurnianos Pompeiopolislainen” olisi pyrkinyt jäljittelemään Thukydideen Peloponnesolaissotaa siinä määrin, että sepitteli sen mallin mukaan lähetystöjen välisiä puheita sekä tapahtumia, kuten kuvauksen ruton iskemisestä.[5] Toinen taas laverteli loputtomasti epäoleellisista yksityiskohdista, kuvaten tuhansin sanoin ”Vologesoksen roimahousut ja hänen hevosensa kuolaimet”;[6] kolmas liioitteli vihollisen kaatuneiden lukumääriä ja kopioi taistelukuvauksiin yksityiskohtia Homeroksen Iliaasta.[7]

Tämän jälkeen Lukianos kuvaa historioitsijalta vaadittuja ominaisuuksia. Lukianoksen mukaan historiankirjoittajalla on oltava ennen kaikkea kaksi kykyä: kyky ymmärtää politiikkaa, sekä kyky kuvata asioita terävänäköisesti.[8] Historioitsijan on myös oltava riippumaton, lahjomaton ja totuuden ystävä. Hän ei saa pelätä ketään, jotta joutuisi miellyttämään tätä. Historioitsijalla on vain yksi tehtävä: kertoa, miten asiat ovat tapahtuneet. Hän ei saa palvella nykyisyyttä, vaan hänen on palveltava pelkästään tulevia lukijoita.[9]

Teoksen lopuksi Lukianos antaa ohjeita siitä, mitä asioita historiankirjoittajan on käsiteltävä ja miten hänen on järjestettävä aineistonsa. Kielen on oltava aiheeseen sopivaa, ei liian runollista tai hienoa, mutta ei myöskään liian rahvaanomaista. Tapahtumat on järjestettävä hyvin ja esitettävä mahdollisimman selvästi, ja epäoleelliset asiat on jätettävä vähemmälle. Kiitosta ja moitetta on jaettava säästeliäästi. Sepitteellisen aineiston epävarmuus tulee mainita.[10]

LähteetMuokkaa

  1. Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava 1, 4 jne.
  2. Hirvonen, Kaarle: Johdanto, teoksessa Lukianos 2002, s. 9–10.
  3. Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava 1–5.
  4. Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava 6–32.
  5. Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava 15.
  6. Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava 19.
  7. Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava 20.
  8. Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava 34–37.
  9. Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava 38–43.
  10. Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava 44–63.

KirjallisuuttaMuokkaa

SuomennosMuokkaa

  • Lukianos: Miten historiaa on kirjoitettava. Kreikan kielestä suomentanut Kaarle Hirvonen. Turku: Faros-kustannus, 2002. ISBN 951-98968-1-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Teos:

Arvosteluja: