Minimipari on kielitieteellinen käsite, jota tarvitaan kielen foneemien erottelussa.[1] Minimiparissa on kaksi sanaa, jotka eroavat toisistaan vain yhden äänteen kohdalla ja joilla on eri merkitys. Tällöin voidaan osoittaa, että äänne-ero on myös merkitysero. Merkitystä erottelevat äänteet ovat keskenään fonologisessa oppositiossa, eli ne ovat eri foneemeja. Minimiparin muodostavat esimerkiksi suomen sanat pila ja pala, mikä osoittaa, että suomessa [i] ja [a] ovat eri foneemeja.

Lähteet

muokkaa
  • Karlsson, Fred: Yleinen kielitiede, s. 56. Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-136-8
  • Wagner, Arthur: Das Minimaalpaar. (Väitöskirja Saarbrücken : Universität des Saarlandes 1981) Hamburg: Buske, 1982. Virhe: Virheellinen ISSN-tunniste (saksaksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Oppikirja) Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1