Mikrokasetti
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Mikrokasetti on äänen tallennusväline, jonka Olympus esitteli vuonna 1969. Se käyttää saman levyistä magneettinauhaa kuin C-kasetti, mutta on paljon pienempi kasetti. Käyttämällä ohuempaa nauhaa ja puoli- tai neljännesnauhannopeutta mikrokasetti voi tarjota C-kasetin kanssa vertailukelpoisen tallennusajan. Alkuperäinen vakiomikrokasetti, MC60, tarjoaa 30 minuuttia äänitystä nauhan yhdelle puolelle vakionopeudella 2.4 cm/s ja kaksinkertaista kestoa nopeudella 1.2 cm/s. MC90, joka on saatavilla muutamilta valmistajilta, tarjoaa 45 minuuttia kummallekin puolelle 2.4 cm/s nopeudella. Toisin kuin C-kasetissa, tallennusnopeuden valinta oli tarjolla useiden valmistajien laitteissa. Nauha myös kelautui vastakkaiseen suuntaan, oikealta vasemmalle. Monissa soittimissa oli tarjolla jatkuvasti vaihteleva nopeus puheen transkriptiota varten. Mikrokasetin ekvalisaatioaikavakiotselvennä ovat: Tyyppi I (Rauta) 200 μs ja Tyyppi IV (Metalli) 120 μslähde?.
| Mikrokasetti | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | magneettinauha |
| Kapasiteetti | 30 min per puoli 2.4 cm/s (MC60) |
| Kehittäjä | Olympus |
| Käyttötarkoitus | äänen toisto ja tallennus |
Mikrokasetteja on enimmäkseen käytetty äänen nauhoittamiseen. Erityisesti ne ovat yleisessä käytössä sanelukoneissa ja puhelinvastaajissa. Mikrokasetteja on myös käytetty tietokoneiden tietojen tallennuksessa ja musiikin tallentamisessa. Jälkimmäisessä tarkoituksessa valmistettiin stereofonisia laitteita vuodesta 1982 alkaen, ja Hifi malleja varten myytiin mikrokasetteja, jotka käyttävät tyypin IV nauhaa ("metallia", ts. nauha on päällystetty puhtaalla metallilla). Tämä oli Olympuksen yritys ansaita rahaa Walkman-markkinoilla. Yksi tällainen malli oli Olympus SR-11, jossa oli sisäänrakennettu radio ja joka tarjosi lisävarusteena stereofonisen solmioklipsimikrofonin. Laitetta käyttivät jonkin verran konserttikävijät, jotka halusivat huomiota herättämättä nauhoittaa konsertit. "High-Fidelity"-mikrokasettinauhurit ja tyypin IV nauhat olivat suhteellisen kalliita ja rajoitetusti saatavilla, joten järjestelmä ei levinnyt laajalti, ja Olympus lakkautti ne kahden vuoden kuluttua. Paristojen käyttöikä oli myös ongelma, koska tyypin IV nauhan vaatiman korkean virran ja tuon ajan paristotekniikan rajoitusten vuoksi uudet alkaliparistot saattoivat loppua kahdessa tunnissa, kun laite oli tallennustilassa. "Vakiomikrokasetteja” käytetään edelleen underground-musiikkipiireissä kokeellisiin musiikin ja erilaisten ympäristöäänien nauhoittamiseen ja jakeluun, lähinnä niiden Lo-Fi (engl. low fidelity) ominaisuuksien vuoksi. Mikrokasettiin verrattava tuotteita ovat Philipsin kehittämä Minikasetti ja Dictaphonen kehittämä Picokasetti. Näistä kolmesta formaatista mikrokasetti on yleisin. Vuonna 1992 Sony julkaisi NT memo tallennusjärjestelmän, joka mahdollistaa pienen kasetin digitaaliselle tallennukselle.
