Mikko Hietaharju
Mikko Johannes Hietaharju (s. 17. huhtikuuta 1950 Ähtäri) on suomalainen valokuvaaja ja kouluttaja, joka on julkaissut useita teoksia.[1]
Henkilöhistoria
muokkaaMikko Hietaharju syntyi Artturi ja Mirjam Hietaharjun perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1974 on psykologi Anna-Liisa Laitinen. Hietaharju tuli ylioppilaaksi 1969 ja valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 1975 ja liikuntatieteiden kandidaatiksi 1976. Filosofian tohtoriksi hän väitteli Jyväskylän yliopistossa 2006. Hietaharju on työskennellyt Jyväskylän yliopiston palveluksessa 1975–1985, stipendiaattina 1986–1987, Keski-Suomen läänin valokuvataiteen ohjaavana läänintaiteilijana 1988–1997 sekä Tampereen yliopiston vs. lehtorina 1998–1998. Vuonna 1999 hänestä tuli Jyväskylän aikuiskoulutuskeskuksen kouluttaja. Hietaharju on myös toiminut valokuva- ja musiikkikriitikkona. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin vuodesta 1978. Hän sai valokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1985 (Fotogenesis-ryhmä).[1]
Teoksia
muokkaa- Valokuvauksen Zen, 1983
- Levoton mieli, 1985
- Nō, runoja, mietelmiä, 1986
- Tempus irreparabile fugit, 1997
- Valokuvan voi repiä. Valokuvan rakenne-elementit, käyttöympäristöt sekä valokuvan tulkinnan syntyminen, 2006 (väitöskirja)
- Kuuntele kuvaa – näkökulmia valokuvan tulkintaan, 2010
- Paperilyhty virrassa, 2014
- Palaa kotia kohti, 2017
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Lasse Pajala, John Lagerbohm, Ulla Strengell-Silainen (toim.): Kuka kukin on 2011, s. 211. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.