Miikul Pahomov

Miikul Pahomov (myös Pahomovan Miikul, Obraman Fed'uun Miikul, Obraman Fedjuun Miikul[1][2]; suomeksi myös Niko Pahomov, Nikolai Pahomov, Kaj Kuujärvi, Kai Kuujärvi, s. 14. helmikuuta 1967 Petroskoi) on lyydiläinen kirjailija, lyydin kielen kehittäjä, tutkija ja opettaja, lyydin- ja suomenkielinen runoilija, lehtimies, kääntäjä ja kieliaktivisti.

Miikul Pahomov puhumassa VII Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa

ElämäntyöMuokkaa

Pahomov syntyi Karjalan kirjallisuuden tutkijan Maija Pahomovan perheeseen.[3] Pahomovien suku on kotoisin Kuujärven Joensuun lyydiläiskylästä.[4] Merkittävät suomalaiset tiedemiehet ovat haastatelleet tutkimuksiinsa hänen isoäitinsä isää Djeisijan Pekkoa ja isoisäänsä Obraman Fedjuuta.[5][6][7] Pahomov on kirjoittanut ensimmäisen lyydinkielisen kaunokirjallisen teoksen, kehittänyt lyydin aakkoston[5], ollut mukana tekemässä ensimmäistä lyydinkielistä aapista sekä kirjoittanut ensimmäisen lyydinkielisen hengellisen kirjan. Näillä teoksilla hän on pyrkinyt luomaan yhtenäisen lyydin kirjakielen.[8] Lisäksi Pahomov on kirjoittanut lukuisia etnografisia artikkeleita lyydiläisistä, heidän historiastaan, lyydiläisten elämästä ja lyydin kielestä. Näiden toimien ohella hän on toiminut Lyydiläisen Seuran Lüüdilaine-lehden päätoimittajana, nykyisin aineistoasiantuntijana.[9][10] Kyseessä on Pahomovin perustama, kerrasta kahteen kertaan vuodessa ilmestyvä vuosijulkaisu, jota on julkaistu vuodesta 2005 alkaen.[11] Lehden artikkelit ovat lyydiksi (enimmäkseen latinalaisin kirjaimin, joilla lyydin kirjakieltä kirjoitetaan, mutta myös kyrillisin aakkosin), suomeksi ja venäjäksi.[11] Miikul Pahomov perusti vuonna 1998 Lyydiläisen Seuran sekä toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana, ja vuonna 2006 hänestä tulikin sen kunniapuheenjohtaja.[12][13] Hän on suunnitellut lyydiläisten lipun vuonna 1995, jota käytetään muun muassa Kuujärven kunnan tunnuksena.[14]

Tuotanto, julkaisutoiminta ja työskentely lyydin kielen hyväksiMuokkaa

Lyydin kirjakielen kehittäminenMuokkaa

Pahomov alkoi kehittää lyydin kirjakieltä ensimmäisen runosikermänsä valmistelun yhteydessä vuonna 1988. Samoihin aikoihin hän kehitti latinalaisiin aakkosiin perustetun lyydin kirjaimiston, jonka ensimmäinen lyydin kielen opettaja Lidia (lyydiksi Lid'a) Potašova otti käyttöön Kuujärven koulussa.[15] Ennen sitä Kuujärven koulussa lyydin opetuksessa käytettiin kyrillisiä kirjaimia.

Pahomovin kirjoittama runokokoelma Tuohuz ikkunas (Tuohus ikkunalla) on ensimmäinen lyydiksi julkaistu kaunokirjallinen teos.[16] Se julkaistiin Petroskoissa vuonna 1993.[3][16] Pian tämän jälkeen, vuonna 1995, valmistui ensimmäisen lyydinkielisen aapisen luonnos, joka jäi silloin julkaisematta.[16][17] Se, kuten myös vuonna 2003 julkaistu uusi omintakeinen lyydiläisaapinen ABC-kird’, syntyi Lidia Potašovan ja Miikul Pahomovin yhteistyönä.[3][8][17][18] Aapisen ja muidenkin harvojen olemassa olevien suppeiden oppimateriaalien käyttöönotto kangertelee.[16]

Pahomovin kirjoittama teos D’umalan Poig (Jumalan Poika) julkaistiin vuonna 1999. Kyseessä on ensimmäinen hengellinen kirja lyydin kielellä.[3] Teos sisältää Raamatun kertomuksia, rukouksia, jumalankäskyjä ja hengellisiä runoja. Erityisesti tässä teoksessa hän on pyrkinyt yhdistämään lyydin kolme päämurretta lyydin kirjakielen luomiseksi.[19] Pahomovin uraauurtavat teokset saivat jatkoa vuonna 2000, kun häneltä julkaistiin runoteos Lüüdiland – Runokird' lüüdin heimon kolmes mujus ja vuonna 2005 hengellinen teos, Ehtsluužb.[3][8][12] Seuraavan kirjan parissa hän työskenteli jälleen yhteistyössä Potašovan kanssa, ja Tervheks! – Lugendkird’ Kujärven lüüdin kielel julkaistiin vuonna 2007.[20][8][18] Samana vuonna ilmestyi Pahomovin toimittama ja suomentama kuujärveläisen Pit'k Randaane -perinneryhmän Pajod – Lyydiläisiä lauluja / Ludian songs -laulukokoelma lyydin, suomen ja englannin kielellä.[21] 2010-luvulle tultaessa Pahomov on jatkanut edelleen lyydinkielisten kirjojen kirjoittamista.

Vuonna 2010 hänellä ilmestyi runokokoelma Ukon bembel – Runod lüüdin kielel, vuonna 2011 Kuujärven lyydiläistekstejä -kielinäytekokoelma ja vuonna 2012 ensimmäinen lyydiläisen kansanrunouden kokoelma Kondan Kalndan – Kujärven lüüdin rahvhansana.[8][18][22][23] Kondan Kalndan on syntynyt miltei 20 vuoden perinteenkeruun jälkeen, ja teoksen vanhin informantti on syntynyt vuonna 1882 ja nuorin 1945.[22] Samana vuonna Pahomov toimitti Roza Jeršovan ja Tamara Šcerbakovan Päivääne, lämmita!– Kiritused lapsiile Kujärven lüüdin kielel -lastenkirjan ja osallistui Priäžan Lyydilaižed sananpolved -sananlaskukokoelman toimittamiseen.[23] Lyydin kirjakieltä Pahomov on kehittänyt aktiivisesti myös Lüüdilaine-vuosijulkaisussa.

Tutkimus- ja lehtitoimintaMuokkaa

Vuonna 1989 Pahomov valmistui Petroskoin yliopiston suomen kielen laitoksella ja 2000 suoritti filosofian lisensiaatin sekä 2017 filosofian tohtorin tutkinnon Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunnan suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksella. Pahomov aloitti tieteellisen uransa Karjalan tiedekeskuksessa Petroskoissa, jossa hän toimi itämerensuomalaisten kielten tutkijana vuosina 1987–1991. Vuosina 1996–1997 hän työskenteli lyydin tutkijana Helsingin yliopistossa.[24] Vuonna 2013 käynnistyneessä verkkosanakirjahankkeessa Pahomov toimi johtajana. Hankkeen tarkoituksena on luoda lyydi–suomi–venäjä-sanakirja. Hanketta toteutetaan yhteistyössä Lyydiläisen Seuran, Helsingin yliopiston ja Kotimaisten kielten keskuksen kesken. Kolmevuotista hanketta tukee Koneen Säätiö, ja sen ensimmäinen vaihe on saatettu loppuun. [25]

Pahomov opetti karjalaa ja lyydiä Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa vuosina 2002–2009 ja Helsingin yliopistossa vuosina 2011–2016. Vuonna 2013 hän toimi kouluttajana, kun Lyydiläinen Seura järjesti yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa lyydin kielen ja sen opettamisen kurssit Helsingissä. Hänen johdollaan koulutettiin 13 lyydiä osaavaa opettajaa, tutkijaa ja kulttuurityöntekijää Karjalan Sivistysseuran tukemana. Heistä kaksi opettaa nyt lyydin kieltä vapaaehtoisena oppiaineena Lyydinmaalla.[25]

Vuonna 1989 julkaistussa diplomityössään Petroskoin yliopistolle Pahomov käsitteli Kuujärven paikannimistöä. Helsingin yliopistolle hän on vuonna 2000 tehnyt lisensiaatintyön, jonka aihe on lyydin äännehistoria. Työ on nimeltään Kuujärven lyydiläismurteen klusiilit astevaihtelusuhteineen.[24] Vuonna 2011 Suomalais-Ugrilainen Seura julkaisi Kuujärven lyydin ensimmäisenä kielennäytekokoelmana Pahomovin teoksen Kuujärven lyydiläistekstejä (SUST 263).

Vuonna 2017 Pahomov julkaisi Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunnan suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitokselle tekemänsä väitöskirjan Lyydiläiskysymys: Kansa vai heimo, kieli vai murre?[6] Tämän tutkimuksen tavoitteena on lyydiläisten puhuman kielimuodon historiallinen ja taksonominen määrittäminen.[6] Väitöskirjassaan Pahomov tarkastelee yksityiskohtaisesti lyydin kieltä ja lyydiläisten historiaa.[6] Hän todistaa, että lyydin kieli täyttää itsenäisen kielimuodon kriteerit, ja varhaislyydin pohjalta ovat kehittyneet aunuksenkarjalan kieli eli livvi, osa varsinaiskarjalan murteita ja vepsän kielen pohjois- eli äänisvepsän murre.[5][6]

Lukuisten Lüüdilaine-vuosijulkaisuun kirjoittamiensa artikkelien lisäksi Pahomovin monipuolisia tekstejä on julkaistu useissa aikakaus- ja sanomalehdissä ynnä tieteellisissä julkaisuissa, kuten Aamun Koitto, Alkukoti, Carelia, Elias, Etelä-Suomen Sanomat, Hiidenkivi, Karjalan Heimo, Karjalan Sanomat, Kieliposti, LiteraruS – Literaturnoje slovo, sanomalehdet Lyydilaine ja Lüüdilaine Sana, Neuvosto-Karjala, Oma Mua, Petrozavodskij Universitet, Pieni Puukello, Sever ja Yliopisto.[18] Hänen kirjoituksiaan ovat julkaisseet esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Võron instituutti sekä Arizonan yliopisto.[18] Pahomov tunnetaan muun muassa Raisa Lardotin ja arkkipiispa Johanneksen teosten kääntäjänä ja toimittajana. Hän on toimittanut lyydinkielisiä kirjoja sekä Lüüdilaine ja Lüüdilaine Sana -julkaisuja. Vuosina 20012009 hän toimitti myös Ortodoksiviesti ja St. Isaac’s News -aikakauslehtien venäjänkielisiä sivuja[3] sekä perusti ja päätoimitti Helsingin ortodoksisen seurakunnan Prihodskoi listok -julkaisua. Lehtijulkaisuissaan hän on käyttänyt myös nimimerkkejä N. Pahomov, Miikul Puahkoine, MPalomnik, MP ja OFM. Lyydiläisen Seuran perustamisen yhteydessä 1998 Pahomov kokosi Lyydiläiset ja lyydin kieli -bibliografian, joka julkaistiin Internetissä.[18][23]

RunousMuokkaa

Pahomov on tehnyt myös mittavan uran runoilijana ja runonlausujana.[3] Hänen ensimmäiset runonsa julkaistiin lyydin kielellä maaliskuussa 1989 petroskoilaisessa Carelia-kulttuurilehdessä.[3][8] 1990-luvulla Pahomov kuului Carelian toimitusneuvostoon ja oli tämän lehden Tandem-nimesen nuorisopalstan vakituinen kirjoittaja.[3] Hänen runojaan on julkaistu muun muassa seuraavissa lyydiläisissä sekä Venäjän Karjalan ja Suomen lehdissä: Lüüdilaine, Lüüdilaine Sana, Lyydilaine, Lyydi; Carelia (ja sen edeltäjä Punalippu), Karjalan Sanomat, Kipinä, Kodima, Oma Mua, Taival, Vienan Viesti; Elias, Karjalan Heimo, Karjalainen, LiteraruS, Ortodoksiviesti, Prihodskoi listok, Savot, Sieppari, St. Isaac’s News ja Yliopisto.[3] Pahomovin runot kuuluvat myös erilaisiin kirjallisuusantologioihin. Hänen runojaan on käännetty unkariksi, komiksi, viroksi, vepsäksi, vatjaksi, varsinaiskarjalan kielen vienanmurteelle, englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi.[18] Petroskoilainen Anna tulla -yhtye,[26] inkeriläinen laulaja Arvi Kemppi,[12][27][28] suomalainen säveltäjä Tiina Myllärinen[29] ynnä muut taiteilijat tekivät Pahomovin runoista lauluja. Hänen äänensä kuuluu myös ensimmäisessä lyydinkielisessä animaatioelokuvassa, jonka Karjalan Kielen Seura tuotti vuonna 2016.[30]

Itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurien asiantuntijana Pahomov on osallistunut myös muiden suomensukuisten kansojen kulttuuritoimintaan. Hän on käyttänyt runoissaan muun muassa udmurttien ja samojedien kansanrunoutta.[5][31] Vuonna 1998 hänen ja näyttelijä Viola Pekkasen aloitteesta perustettiin inkeriläinen kansanperinneryhmä Tuulistullaa.[28][32] Vuodesta 1996 Pahomov ja Pekkanen ovat esittäneet Karjalan suomensukuisten kansojen kirjallisuuteen tutustuttavaa runonlausuntaohjelmaa Karjalan runolliset murresävyt[12][28] (ks. näyte esityksestä 2015[33]).

LähteetMuokkaa

  1. Obraman Fed'uun Miikul: Lüüdilaižiin Paginad Muailmankongressas ja Seminaris Helsingiš. Lüüdilaine, 2007. Lyydiläinen Seura ry.
  2. Obraman Fed’uun Miikul (Miikul Pahomov): LYYDIN KANSAN ALKUPERÄSTÄ. Lüüdin rahvahan sündünd tie.to.
  3. a b c d e f g h i j Čikinan Nata: Lüüdilaižen literaturan sündünd. Lüüdilaine, 2006. Lyydiläinen Seura ry.
  4. Maija Kuujärveläinen, Kaj Kuujärvi: Obraman Fed’uu - Kujärven miehen pitk elontaibal. lyydi.net. Viitattu 4.7.2016.
  5. a b c d Kuujärven kunnaat, Kuujärven kuu | Ajantasa areena.yle.fi. Viitattu 11.3.2017.
  6. a b c d e Lyydiläiskysymys: Kansa vai heimo, kieli vai murre? Helsingin yliopiston kirjasto. Viitattu 8.3.2017.
  7. Miikul Pahomov: Kuujärven lyydiläistekstejä – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 263. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2011.
  8. a b c d e f Natalia Tšikina: Lyydiläinen perinne elää Miikul Pahomovin runoissa. Karjalan Heimo, 5-6/2012. Karjalan Sivistysseura ry.
  9. Obraman Fedjuun Miikul: Toimituskunta. Lüüdilaine, 2006. Lyydiläinen Seura ry.
  10. Veikko Purmonen: Toimituskunta. Lüüdilaine, 2015. Lyydiläinen Seura ry.
  11. a b Obramam Fedjuun Miikul: Lugijale. Lüüdilaine, 2007. Lyydilainen Seura ry.
  12. a b c d (Obraman Fed'uun Miikul): Lüüdin päivän pruaznik. Lüüdilaine, 2006. Lyydiläinen Seura ry.
  13. Simo Parpola: Lyydilaine Siebr da lyydin kiel'. Lyydilaine, 1/2008. Periodika.
  14. 20 vuotta täyttänyt lyydiläisten lippu virallistettiin Kuujärvellä. Lüüdilaine, 2015. Lyydiläinen Seura ry.
  15. Miikul Pahomov: Lyydin kielen nykytilanne ja kehitys. Lüüdilaine, 2015. Lyydiläinen Seura ry.
  16. a b c d Miikul Pahomov: Tuohuz ikkunas lyydi.net. Viitattu 19.6.2016.
  17. a b Lysti, Onni: Globalizacij rikkob pienid kielid – GLOBALISAATIO VÄHEMMISTÖKIELTEN UHKANA. Lüüdiläine, 2006. Lyydiläinen Seura ry.
  18. a b c d e f g Miikul Pahomov: Lyydiläiset ja lyydin kieli - bibliografia (1998-2011). lyydi.net. Viitattu 19.6.2016.
  19. Miikul Pahomov: Lyydin kieli lyydi.net. Viitattu 19.6.2016.
  20. Lehten toimituz (Obraman Fed'uun Miikul): Lugendkird' lüüdin kielel om ilmestunu. Lüüdilaine, 2007. Lyydiläinen Seura ry.
  21. Herman Hakala: Ezmaine lüüdilaine CD-lebu ja pajokird' oma valmehed - Ensimmäinen lyydiläisen musiikin cd-levy ja laulukirja ovat valmistuneet. Lüüdilaine, 2007. Lyydiläinen Seura ry.
  22. a b Marjukka Patrakka: Lyydiläinen perinnekirja auttaa kieltä säilymään. Karjalan Heimo, 1–2/2013. Karjalan Sivistysseura ry.
  23. a b c Miikul Pahomov: Lyydiläiset ja lyydin kieli -bibliografia (1998-2012). www.webbisivu.com. Viitattu 19.6.2016.
  24. a b Miikul Pahomov: Kuujärven lyydiläistekstejä – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 263, s. 46. Suomalais-Ugrilainen Seura, 2011.
  25. a b Herman Hakala: Lyydin kielen elvytyksen nykytilanne. Lüüdilaine, 2015. Lyydiläinen Seura ry.
  26. Anna Tulla annatulla.onegaborg.eu. Viitattu 4.7.2016.
  27. Lüüdin mujud - Lüüdin rahvahan pajo. Lüüdilaine, 2006. Lyydiläinen Seura ry.
  28. a b c Inkerinjuhla www.webbisivu.com. Viitattu 5.7.2016.
  29. avaa lehdistötiedote pdf-muodossa spotidoc.com. Viitattu 4.7.2016.
  30. Ušinkuu: Nell' himod (lyydikš). Karjalan Kielen Seura ry.
  31. Obraman Fed'uun Miikul: Ukon bembel. Petroskoi: Verso, 2010.
  32. Tuulistullaa - Inkeri - Karjalantutkimusseura www.webbisivu.com. Viitattu 4.7.2016.
  33. Karjalan kielen paja Hyvinkäällä 1/3. Karjalan Kielen Seura ry.

Aiheesta muuallaMuokkaa