Mielikuvitusmaailma

Mielikuvitusmaailma on ajattelun synnyttämä todellisuuden simulaatio.^lähde? Ilman mielikuvitusmaailmaa emme pystyisi suunnittelemaan toimintaamme. Mielikuvitusmaailman kehittyminen on tärkeää lapsen varhaiskasvatuksessa. Lapsen kehityksessä mielikuvitus on aluksi ajattelun väline ja kieli sosiaalisen vuorovaikutuksen väline .

Mielikuvitusmaailman neurologinen selitysmalli

Ihmiset pohtivat menneitä ja tulevia tapahtumia suuren osan valveajastaan omissa maailmoissaan. Tämä antaa mahdollisuuden käsitellä ongelmia, vaaroja ja mahdollisuuksia nopeasti ja turvallisesti. Mielikuvitusmaailma käyttää samoja aivojen rakenteita kuin havaitseminen ja toimintakin. Mielikuvituksessa havaitaan ja ohjataan ulkomaailman sijaan sisäisesti simuloitua maailmaa kuten unissa.

Mielikuvitusmaailman rakenteet liittyvät arkitodellisuuteen. Ulkomaailman rakenteet heijastuvat neuronipopulaatioiden välisten assosiaatioita välittävien synapsien voimakkuuksiin. Synapsit tallentavat assosiaatiot samalla kun pre- ja postsynaptiset neuronit koodaavat nykyhetkeä. Aivojen sisäinen simulaatio ei voi olla jatkuvasti irrallaan nykyhetkestä. Ympäristön havainnointiin ja oppimiseen tarvitaan tallennus ja palautus. Samalla havaitaan nykytilaa ja opitaan maailmassa vallitsevia lainalaisuuksia. Palautuksen aikana käytetään näitä sääntöjä kuvitteellisen sisäisen maailman simulointiin ja samalla testataan ajatuksissa sitä mitä on opittu.

Kun mielikuvitusmaailmassa on tehty suunnitelma, se pitää toteuttaa. Samalla selviää toimiiko suunnitelmat ympäröivässä todellisuudessa. Tuvitumakkeet toimivat välittäjinä sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Ne inhiboivat talamuksen kautta assosiaatiota simulaatiomaailman ja välittömän toiminnan välillä kunnes löytyy sopiva toimintamalli. Sisäisen simulaation mielikuvituksessa on mallinnettava tulevaa toimintaa ja mielikuvituksen on edettävä nopeammin ajattelussa kuin toteutuksessa, sillä ajattelun pitää tapahtua viimeistään toteutuksen aikana .

Mielikuvitusmaailma kasvatuksessa

Vygotskyn (1982) mukaan lapsen ajattelu kehittyy mielikuvituksen avulla. Aluksi ajattelu on esiälyllistä, aisteihin ja kokemuksiin perustuvaa, ongelmien ratkaisu tapahtuu mielikuvitusmaailmassa eikä kielellä ole juuri merkitystä ajattelun välineenä. Sitten korostuu lapsen kokemukset kehostaan ja ympäröivistä esineistä. Mielikuvitusmaailmassaan lapsi oppii ratkomaan ongelmia ulkoisten merkkien tai operaatioiden kautta. Lopulta ajattelu muuttuu sisäiseksi tapahtumaksi, jolloin asiat hallitaan ilman ulkoista apua ja muisti toimii hyvänä apuna. Lapsen oppiessa puhumaan hänen konkreettisiin kokemuksiin, tuntemuksiin ja mielikuviin pohjautuva ajattelu vähitellen muuttuu. Selkeä, jäsentynyt kasvuympäristö auttaa lapsen kielen ajattelun kehittymistä eriytyneemmäksi, sosiaalisemmaksi ja realistisemmaksi. Kehityksen myötä kielestä tulee mielikuvituksen rinnalle ajattelun väline.

Ihmisen kyky simulointiin, siis tulevaisuuden ennakointiin (vrt. "isän ja äidin" tai metsästyksen leikkiminen), on ollut yksi hänen keinoistaan selvitä evoluutiossa eläimiä paremmin. Varhaiskasvatuksessa korostetaankin lapsen mielikuvitusmaailman kehittämistä. Ihmisestä pitää kasvaa luova ja kekseliäs. Vaikka tämä vaatii kuvittelemisen, keksimisen, uusien ajatusten ja ratkaisujen tuottamisen taitoa, tietäminen ja tunnistaminen korostuvat kuitenkin opetuksessa. Joskus pidetään jopa haitallisena sitä, että lapsen kuvittelukykyä harjoitetaan. Uskotaan, että lapsi sekoittaa mielikuvitusmaailman ja todellisuuden keskenään. Näin ei ole. Leikin tutkimuksesta käy ilmi, että ne säilyvät erillisinä lapsen mielessä, vaikka ne leikeissä solmiutuvatkin toisiinsa .

Katso myös

• Mielikuvitus
• Mielikuvitusystävä

Aiheesta muualla

• Mielikuvitusmaailma - liian vahvan mielikuvituksen ongelmia (Arkistoitu – Internet Archive)