Avaa päävalikko
Michel Joseph Maunoury vuonna 1914.

Michel Joseph Maunoury (17. joulukuuta 1847 Maintenon28. maaliskuuta 1923 lähellä Artenayta)[1] oli ranskalainen kenraali, joka palveli ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa.

Maunoury aloitti uransa tykistöupseerina vuonna 1870 ja hän osallistui vuosien 1870–1871 Saksan–Ranskan sotaan. Hänet ylennettiin 1897 everstiksi ja 1906 divisioonankenraaliksi. Hän toimi 1904–1906 pääesikunnan osastopäällikkönä, 1906–1908 sotakorkeakoulun johtajana, 1908–1910 armeijakunnan komentajana ja 1910–1912 Pariisin sotilaskuvernöörinä, minkä ohella hän oli ylimmän sotaneuvoston jäsen. Hän jäi pois vakinaisesta palveluksesta vuonna 1912, mutta hänet kutsuttiin takaisin maailmansodan puhjettua kaksi vuotta myöhemmin.[1]

Sodan alussa Maunouryn komentoon annettiin seitsemästä reservidivisioonasta koottu niin sanottu Lothringenin armeija (armée de Lorraine), jonka tehtävänä oli osallistua Lothringenin valtaamiseen takaisin Saksalta suunnitelma XVII:n mukaisesti. Divisioonien kokoaminen alkoi 21. elokuuta 1914, viikkoa Ranskan hyökkäyksen käynnistämisen jälkeen, mutta jo viiden päivän kuluttua ne siirrettiinkin maan luoteisosaan, jossa niistä muodostettiin uusi Ranskan kuudes armeija torjumaan Belgian kautta tullutta saksalaisten hyökkäystä. Maunouryn uusi armeija auttoi Ranskaan saapunutta brittien siirtoarmeijaa pelastautumaan saarroksiin joutumiselta Le Cateaun taistelun jälkeen ja asettui 1. syyskuuta asemiin lähelle Pariisia.[2] Pariisin sotilaskuvernööri Joseph Gallieni keksi uudelleensijoittaa Maunouryn kuudennen armeijan siten, että se voisi hyökätä Saksan ensimmäisen armeijan sivustaan, joka muodosti saksalaisten oikean siiven. Gallieni lähetti Maunourylle vielä viime hetken vahvistuksia pariisilaisilla takseilla. Maunouryn joukkojen 6. syyskuuta käynnistynyt hyökkäys saksalaisten sivustaan aloitti ensimmäisen Marnen taistelun, ja oli ratkaisevassa osassa taistelun kulun kannalta. Taistelun tulos todennäköisesti pelasti Pariisin joutumiselta saksalaisille (”Marnen ihme”).[2][1]

Talvella 1914–1915 Maunoury komensi kuudetta armeijaa Aisnella. Hän haavoittui vakavasti ollessaan kierroksella etulinjassa 11. maaliskuuta 1915 ja menetti toisen silmänsä. Hän jätti tämän jälkeen aktiivipalveluksen, mutta palasi vielä toimimaan Pariisin sotilaskuvernöörinä lokakuusta 1915 maaliskuuhun 1916. Maunoury nimitettiin Ranskan marsalkaksi postuumisti muutamaa päivää kuolemansa jälkeen vuonna 1923.[1][2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1925), s. 478 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 7.12.2013.
  2. a b c Michel-Joseph Maunoury (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 7.12.2013.