Metsälö
Metsälö on taloudellinen ja hallinnollinen käsite, jota käytetään saman omistajan hallussa olevien metsien tai muiden metsätalousmaiden muodostamista kokonaisuuksista, erityisesti maatilojen ja muiden yksityisten omistamien metsien yhteydessä. Sillä ei ole vaikutusta, harjoittaako omistaja metsätaloutta päätoimisesti vai sivutoimenaan. Valtion, yhtiöiden ja muiden suuromistajien metsistä käytetään yleensä nimitystä metsäomaisuus.
Metsälö voi koostua yhdestä tai useammasta kiinteistörekisteriin merkitystä tilasta. Tilastoissa metsälöiden vähimmäispinta-ala on yleensä kaksi hehtaaria ja metsien pitää sijaita yhden kunnan alueella. Metsälöä vastaava käsite maataloudessa on viljelmä, joka tarkoittaa saman omistajan pelloista ja muusta maatalousmaasta muodostuvaa kokonaisuutta.
Vuoden 2003 alussa Suomessa oli 445 300 yli kahden hehtaarin suuruista yksityismetsälöä.[1] Suomen metsämaa- ja kitumaa-alasta omistivat
- 58 prosenttia yksityiset henkilöt, henkilöyhtymät, perikunnat ja toiminimet
- 29 prosenttia valtio sekä sen virastot ja laitokset
- 8 prosenttia osakeyhtiöt ja niiden eläkesäätiöt
- 5 prosenttia muut (kunnat, seurakunnat, osuuskunnat, yhteismetsät, säätiöt ym.)[2]
Lähteet muokkaa
- Hannelius, Simo et al.: Metsäkirja – Metsänomistajan käsikirja. WSOY, 1989. ISBN 951-0-14677-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ Metsätilastollinen vuosikirja 2004, s. 54. Metsäntutkimuslaitos, 2004. Ote teoksesta verkossa (PDF) (viitattu 10.3.2013).
- ↑ http://web.archive.org/web/20070930054622/http://www.forest.fi/yr2004/fin/kalvot/YR2004FI_5.pdf [vanhentunut linkki]