Metalliorgaaninen runkorakenne

Metalliorgaaninen runkorakenne[1] on yhdisteen rakenne, joka koostuu metalliklustereista ja niitä yhdistävistä orgaanisista molekyyleistä. Näin muodostuu kolmiulotteinen rakenne, joka on usein huokoinen ja jolla on suuri pinta-ala.[2][3]

Erään yhdisteen (MIL101) rakenteen pyyhkäisy-läpivalaisuelektronimikroskopiakuva ja malli sen metalliorgaanisesta runkorakenteesta

Metalliorgaanisen runkorakenteen klusterin metalli on tavallisesti siirtymämetalli tai lantanoidi. Klusterin koordinaatiogeometria vaikuttaa merkittävästi metalliorgaanisen runkorakenteen ominaisuuksiin. Klusterit ovat yhteydessä toisiinsa orgaanisten linkittäjämolekyylien välityksellä. Linkittäjämolekyylissä on metalliin koordinoituva ryhmä, esimerkiksi karboksylaatti-, atsiini- tai fosfiiniryhmä. Linkittäjämolekyylistä riippuen rakenne voi olla hyvin jäykkä tai joustavampi.[2][3][4][5]

Metalliorgaaninen runkorakenne on tavanomaisesti hyvin huokoinen, ja yhdisteen ominaispinta-ala voi olla yli 6 000 m2/g. Metalliklusterin ja linkittäjämolekyylien rakenteita muuttamalla voidaan helposti vaikuttaa muodostuvan yhdisteen rakenteeseen. Metalliorgaanisia runkorakenteita on tutkittu 1990-luvulta alkaen runsaasti esimerkiksi vedyn tai muiden kaasujen varastointisovellutuksiin, katalyytteinä, käytettäväksi erotusprosesseissa ja bio- ja lääketieteellisiin sovellutuksiin.[2][3][4][5]

Lähteet

muokkaa
  1. Katalyysisanasto Suomen Katalyysiseura ry. Viitattu 18.9.2023.
  2. a b c Peter J. Cragg: Supramolecular Chemistry, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2016. s. 25–27 (Luvun sisäinen sivunumerointi)
  3. a b c Susan A. Bourne & Mino R. Caira: Inclusion Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. s. 3–6 (Luvun sisäinen sivunumerointi)
  4. a b Hong-Cai Zhou, Jeffrey R. Long & Omar M. Yaghi: Introduction to Metal–Organic Frameworks. Chemical Reviews, 2012, 112. vsk, nro 2, s. 673–674. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.9.2023. (englanniksi)
  5. a b Hong-Cai “Joe” Zhou & Susumu Kitagawa: Metal–Organic Frameworks (MOFs). Chemical Society Reviews, 2014, 43. vsk, s. 5415–5418. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.9.2023. (englanniksi)