Mestarilaulajat
Mestarilaulajat (saks. Meistersinger) olivat koulutettuja porvarillisia laulajia, jotka harjoittivat Saksassa hovilyriikasta 1200-luvun keskivaiheilla syntynyttä laulurunoutta. Mestarilaulajat hakivat taiteensa harjoittamisella toimeentuloaan lähinnä hoveista ja kaupungeista. Myöhemmin mestarilaulua harjoittivat paikoillaan asuvat porvarit, etupäässä käsityöläiset, järjestyneinä yhdistyksinä, pikemminkin rakkaudesta taiteeseen kuin taloudellisista syistä.[1]
Kansanrunouden vastakohtana mestarilaulajat panivat pääpainon taidokkaisiin metriikan ja musiikin muotoihin, ja vähitellen taiteenlajin harjoittaminen jäykistyi tyhjäksi muodollisuudeksi. Lopulta luonnollisen rytmin sijaan tuli mekaaninen tavujen laskeminen ja runotyyli lyötiin laimin. Vanhan ritarirunouden päälaji, lemmenlaulu, väistyi, ja tilalle tulivat oppineet ja opettavaiset hengelliset aiheet ja kertomukset. Mestarilaulajien henkinen vireys hiipui uskonpuhdistuksen aikoihin. Viimeinen mestarilaulajien koulu suljettiin 1839 Ulmissa.[1]