Merkityksen isotopia

Merkityksen isotopia tarkoittaa semiotiikassa laajasti ymmärrettynä merkityksen moniselitteisyyttä ja sen ilmaisemisen ja hyödyntämisen keinoja tekstissä, kielessä ja kulttuurissa.

Baabel merkityksen isotopian ilmentymänä. Gustave Dorén kuvitusta Vanhaan testamenttiin.

Isotopia perustuu siihen, että on olemassa merkitysten luokkien joukko, joka mahdollistaa tekstin lukemisen kokonaisuutena.[1] Nämä luokat ja siten myös lukemisessa muodostuva kokonaisuus ovat vähintään osittain kulttuurisidonnaisia. On olemassa myös globaalisti ymmärrettyjä universaaleja merkityksiä ja merkitysten luokkia sekä toisaalta yllättäviä poikkeuksia. Värispektriä on pidettävä yleispätevänä kategoriana, silti värit voidaan jaotella kulttuureissa eri tavoin.[2]

Värien erottelua englannin ja gallian kielissä (Greimas 1979, 35, Hjelmslev 1961, 33)

Monet vitsit, arvoitukset ja tarinat hyödyntävät tyylikeinojensa kautta isotopiaa. Vitsin tai arvoituksen alussa tapahtuvassa esittelyssä tuodaan esiin isotopian ensimmäinen osa, jonka tarjoama merkitys seuraavaksi esitettävässä dialogiksi kutsutussa elementissä haastetaan tai rikotaan luomalla ensimmäiselle isotopialle vastakohta.[3] Sanaristikoissa ja piilosanatehtävissä vihjeen ja ratkaisun välinen suhde ilmentää isotopiaa.[4]

Myös esimerkiksi kuvataide käyttää isotopioita merkitysten luomiseen. Gustave Dorén maalaus Baabelin tornista hyödyntää Veivon ja Huttusen analyysin mukaan neljää isotopiasuhdetta. Maalaus esittää tilanteet ennen ja jälkeen kielen sekoittumisen: yhteinen kieli mahdollistaa taivaisiin ulottuvan tornin rakentamisen, joka keskeytyy, kun yhteistyön kyky menetetään kielten moninaisuuteen. Isotopiat ovat tällöin: 1) ennen vs. jälkeen, 2) yksi kieli vs. monta kieltä, 3) rakentamisen kyky vs. kyvyn puuttuminen, 4) ylpeys vs. nöyryys.[5]

Umberto Econ mukaan isotopia on, sellaisena kuin Greimas sen Strukturaalisessa semantiikassa esittelee, ennen kaikkea kattotermi (umbrella term), joka käsittelee koherenssia useilla tekstin tasoilla.[6].

LähteetMuokkaa

  • Eco, Umberto: Two Problems in Textual Interpretation. Poetics Today, 1980, 2. vsk, nro 1a, s. 145-161. Durham, NC: Duke University Press. (englanniksi)
  • Greimas, A. J.: Strukturaalista semantiikkaa. (Sémantique structurale: Recherche et méthode, 1966.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Eero Tarasti. Helsinki: Gaudeamus, 1979. ISBN 951-662-259-3.
  • Veivo, Harri & Huttunen, Tomi: Semiotiikka: merkeistä mieleen ja kulttuuriin. Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2876-5.

ViitteetMuokkaa

  1. Greimas 1979, 292
  2. Greimas 1979, 35
  3. Greimas 1979, 85-86
  4. Greimas 1979, 106-108
  5. Veivo & Huttunen 1999, 69-70
  6. Eco 1980, 147

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Hjelmslev, Louis 1961: Prolegomena to a Theory of Language (revised english edition)
  • Tarasti, Eero 1990: Johdatusta semiotiikkaan. Esseitä taiteen ja kulttuurin merkkijärjestelmistä. Gaudeamus, Helsinki.
  • Tarasti, Eero 1994: A Theory of Musical Semiotics. Indiana University Press, Bloomington.

Aiheesta muuallaMuokkaa