Merituulenkala

kalalaji

Merituulenkala[1] (Ammodytes marinus) on tuulenkalojen (Ammodytidae) heimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji.[2]

Merituulenkala
A sand eel at Belhaven Bay (geograph 2326012).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Trachiniformes
Heimo: Tuulenkalat Ammodytidae
Suku: Ammodytes
Laji: marinus
Kaksiosainen nimi

Ammodytes marinus
Raitt, 1934

Katso myös

 Commons-logo.svg Merituulenkala Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Merituulenkala kasvaa tavanomaisesti noin 25 senttimetrin mittaiseksi. Kyljet ovat hopeanhohtoiset ja selkä kirkkaan sinivihreä. Alaleuka on hieman yläleukaa pidempi. Selkäevä alkaa pään kohdalta ja päättyy pyrstön varteen. Kylkiviiva kulkee hieman selän alapuolella.[3]

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Merituulenkalaa tavataan Atlantin valtamerellä sekä yleisenä Euroopassa. Lajin elinympäristöä ovat hiekkapohjat noin 100 metrin syvyydessä. Se viettää suurimman osan ajastaan hiekkaan kaivautuneena.[3]

Ravinto ja elintavatMuokkaa

Merituulenkalan ravinto koostuu pääasiassa eläinplanktonista. Lajin lisääntymisaika vaihtelee alueittain. Ruotsin ja Norjan rannikoilla lisääntyminen tapahtuu marraskuun ja helmikuun välisenä aikana. Kuteminen tapahtuu syksyllä syvemmällä kuin keväällä. Naaras voi munia kerralla jopa 25 000 munaa, jotka kiinnittyvät hiekkapohjaan. Poikaset ovat kuoriutuessaan noin puolisenttisiä.[3]

Kalastus ja käyttöMuokkaa

Merituulenkalaa kalastetaan pääasiassa kalaöljyn ja kalajauhon raaka-aineeksi. Merituulenkalan paras kalastusaika on huhtikuun ja kesäkuun välisenä aikana. Liikakalastus on hieman pienentänyt lajin kantoja, mikä on johtanut merituulenkalan kalastuksen rajoittamiseen.[3] Esimerkiksi Pohjanmereltä Skotlannista lajin kalastus lopetettiin kokonaan vuonna 2000.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 96. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
  2. Ammodytes marinus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.6.2020. (englanniksi)
  3. a b c d Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 426–427. Readme, 2017. ISBN 9789523213722.
  4. Simon P. R. Greenstreet, Eric Armstrong, Henrik Mosegaard, Henrik Jensen, Iain M. Gibb, Helen M. Fraser: Variation in the abundance of sandeels Ammodytes marinus off southeast Scotland: an evaluation of area-closure fisheries management and stock abundance assessment methods. ICES Journal of Marine Science, 1.1.2006, nro 8, s. 1530–1550. ISSN 1054-3139. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)