Melvin Schwartz
Melvin Schwartz (2. marraskuuta 1932 New York, Yhdysvallat – 28. elokuuta 2006 Twin Falls, Idaho, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen fyysikko. Hänelle, Leon Ledermanille ja Jack Steinbergerille myönnettiin vuonna 1988 Nobelin fysiikanpalkinto neutriinojen tutkimukseen liittyvästä työstä.[1]
| Melvin Schwartz | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. marraskuuta 1932 New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 28. elokuuta 2006 (73 vuotta) Twin Falls, Idaho, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Columbian yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Jack Steinberger |
| Instituutti |
Columbian yliopisto Stanfordin yliopisto |
| Tutkimusalue | fysiikka |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiikanpalkinto (1988) |
Schwartz varttui New Yorkissa pörssiromahduksen jälkeisinä vuosina. Schwartz kiinnostui fysiikasta 12-vuotiaana ja vuonna 1958 hän valmistui filosofian tohtoriksi Columbian yliopistosta ja viiden vuoden kuluttua valmistumisesta hän pääsi samaiseen yliopistoon professoriksi.
Schwartz muutti Stanfordin yliopistoon vuonna 1966, jonne uusi hiukkaskiihdytin oli valmistunut. Schwartz teki monia mielenkiintoisia kokeita juuri valmistuneella SLACilla, jonka avulla hän onnistui valmistamaan yhdestä pionista ja myonista vetyatomin kaltaisen hiukkasen.
Schwartz kuoli Twin Fallsissa, Idahossa. Hän kärsi Parkinsonin taudista ja hepatiitti C:stä.
Lähteet muokkaa
- ↑ The Nobel Prize in Physics 1988 Nobelprize.org – The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 23.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Biografia Nobel-säätiön sivuilla. (englanniksi)