Mel Powell
Mel Powell (alkujaan Melvin D. Epstein; 12. helmikuuta 1923 Bronx – 24. huhtikuuta 1998 Sherman Oaks)[1] oli yhdysvaltalainen säveltäjä, sovittaja ja pianisti. Hän työskenteli sekä taidemusiikin että jazzin parissa.[2]
Powell aloitti pianonsoiton 4-vuotiaana ja sai opetusta muiden muassa Nadia Reisenbergiltä.[1] Hän teki jo 18-vuotiaana sovituksia Benny Goodmanille ja soitti tämän kanssa pianoa. Tätä aiemmin hän oli soittanut Bobby Hackettin, George Brunisin ja Zutty Singletonin (1939) kanssa. Powellin Goodmanille sovittamia kappaleita ovat muiden muassa "The Earl", "Mission to Moscow", "Clarinade" ja "Jersey Bounce". Powell työskenteli myös CBS Orchestrassa Raymond Scottin johdolla (1942) ja oli yksi Glenn Millerin Army Air Force Bandin tähdistä. Hänen tyylissään oli samankaltaisuutta Teddy Wilsonin tyyliin. Hän levytti Goodmanin kanssa vuosina 1945–47.[2]
Powell siirtyi pääasiallisesti taidemusiikin säveltäjäksi opiskeltuaan Paul Hindemithin johdolla Yalen yliopistossa (1952). Hän ei täysin hylännyt jazzuraansa, mutta keskittyi pitkään toimimaan sarjallisen musiikin säveltäjänä. Hän jatkoi säveltämistä ja esiintymistä vielä lihasrappeumaan sairastuttuaan. Hänelle myönnettiin Pulitzer-palkinto vuonna 1990.[2] Palkittu teos oli tammikuussa 1990 Los Angelesin filharmonikkojen kantaesittämä Duplicates-niminen konsertto kahdelle pianolle ja orkesterille.[3]
Powell loi myös pedagogisen uran ja oli California Institute of the Artsin perustajadekaani. Hänen oppilaisiinsa kuuluivat Justin Connolly, Walter Hekster, Arturo Marquez, Lewis Spratlan, John Stewart, Lois V. Vierk ja John Ferritto. Powell kuoli kotonaan maksasyöpään 75-vuotiaana. Häntä jäivät kaipaamaan näyttelijävaimo Martha Scott, kaksi tytärtä ja poika. Powell haudattiin vaimonsa kotiseudulle Missourin Jamesportiin.[1]