Mehiläismonnit

Mehiläismonnit (Pseudopimelodidae) on monnikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä Etelä-Amerikasta. Eräitä heimon lajeja pidetään akvaariokaloina.

Mehiläismonnit
Pseudopimelodus mangurus
Pseudopimelodus mangurus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Monnikalat Siluriformes
Heimo: Mehiläismonnit
Pseudopimelodidae
Lundberg, Bornbusch & Mago-Leccia, 1991
Suvut[1]
  • Batrochoglanis
  • Cephalosilurus
  • Lophiosilurus
  • Microglanis
  • Pseudopimelodus
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mehiläismonnit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mehiläismonnit Commonsissa

Lajit ja anatomiaMuokkaa

Mehiläismonnien heimoon kuuluu 5 sukua ja lähteestä riippuen 26–29 lajia. Aikaisemmin heimon lajit sijoitettiin antennimonnien (Pimelodidae) heimoon alaheimona Pseudopimeloninae. Heimon kalat ovat kooltaan pieniä tai keskikokoisia ja pituudeltaan noin 5–40 cm. Tyypillisiä mehiläismonnilajien piirteitä ovat pienet silmät, suuri ja leveä suu sekä kuonon 3 lyhyttä viiksisäieparia. Eräiden mehiläismonnien ruumis on ruskeantäplikäs.[2][1][3][4]

Levinneisyys ja elintavatMuokkaa

Mehiläismonneja tavataan laajalta alueelta Etelä-Amerikasta. Mehiläismonnien elintavat ovat huonosti tunnettuja. Yksi tunnetuimmista on krottimonni (Lophiosilurus alexandri), joka krottien tavoin elää liikkumattomana pohjalla ja hyökkää yllättäen saaliin kimppuun. Batrochoglanis- ja Microglanis-sukujen lajit ovat suosittuja akvaarioharrastajien keskuudessa.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 174. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.1.2013). (englanniksi)
  2. Family Pseudopimelodidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 15.1.2013. (englanniksi)
  3. Carl J. Ferraris, Jr.: Checklist of catfishes, recent and fossil (Osteichthyes: Siluriformes), and catalogue of siluriform primary types, s. 352. Zootaxa 1418. , 2007. ISBN 978-1-86977-059-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.1.2013). (englanniksi)
  4. a b Roberto E. Reis, Sven O. Kullander, Carl J. Ferraris: Check list of the freshwater fishes of South and Central America, s. 401. EDIPUCRS, 2003. ISBN 8574303615. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.1.2013). (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.