Megatsunami

tavallista suurempi tsunami

Megatsunami tai suurtsunami, japaniksi iminami, on jättiläismäinen tsunami eli hyökyaalto. Sellainen voi syntyä esimerkiksi merenpinnan alla olevan tulivuoren rinteen sortuessa valtamereen tai maanvyörymän seurauksena. Megatsunami on yksi suurimmista luonnonkatastrofiuhkista. Ilmiönä se on harvinainen, joten sellaista ei ole voitu suoraan havainnoida. Megatsunamien synnyn ymmärtämiseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä.

Tulivuoren aiheuttaman megatsunamin edellytyksiä ovat muun muassa:

  • tulivuori valtameren syvänteen rannalla
  • tulivuoressa maakerroksia, jotka pidättävät vettä
  • vettä tulivuoren sisällä ja
  • tulivuoren toiminta.

Kiehuva vesi aiheuttaa paineen tulivuoren sisälle ja paine voi purkautua tulivuoren rinteen sortumisena valtamereen. Tällöin vapautuu valtava määrä energiaa, joka siirtyy hyökyaaltoon. Se etenee 600–1 000 kilometrin tuntinopeudella valtamerenkin yli. Valtamerellä se on matala, kymmenestä senttimetristä kahteen metriin, ja pinnan kohoaminen näkyy hyvin pitkällä matkalla, joten se on vaikeasti havaittavissa. Kun aalto saapuu rannikolle, sen korkeus kasvaa jopa sadoiksi metreiksi. Aalto tulee rantaan jyrkkänä pystysuorana seinämänä ja vesimassa on aallon takana kilometrien etäisyydeltä yhtä korkea. Aalto tunkeutuu kymmeniä kilometrejä sisämaahan ja tuhoaa kaiken tieltään.

Megatsunameista on historiallista näyttöä muun muassa Norjan vuonoiselta rannikolta, jossa eräällä paikalla vesi on pyyhkäissyt rinteen paljaaksi 300 metrin korkeuteen saakka. Alaskan rannikolla tapahtui Lituya Bayn megatsunami vuonna 1958. Megatsunami tapahtui sielläkin vuonossa, joten vahingot jäivät paikallisiksi. Tapahtumalla oli eloonjääneitä silminnäkijöitä hyökyaallon aikaan jopa reunustavalla järvellä, mutta tapahtuma vaati myös uhreja. Puustoa huuhtoutui vuoren rinteiltä 220 metrin korkeuteen asti. Ilmiön syntymisen taustalla ollut teoria tarkentui nykyiseen muotoonsa vasta viime vuosina. Alaskan ennätystsunamin ymmärrettiin syntyneen maanvyörymän suuren nopeuden synnyttäneen ilmataskun, joka esti edellään työntyvän veden laskeuteumisen, ansiosta.

Megatsunameja voivat synnyttää tulivuoret muun muassa Kanariansaarilla, Réunionilla Madagaskarin lähellä ja Havaijilla. Esimerkiksi putoava laaja lohkare tai tulivuoren hajoaminen veteen voi synnyttää megatsunamin. Korkein megatsunami historiassa oli noin 700 metriä korkea. Mutta tällaisia esiintyy arviolta vain 200 000 vuoden välein.

Megatsunami voi syntyä myös muusta kuin tulivuoren toiminnasta johtuvasta massiivisesta sortumasta. Maanjäristys tai vuoren oma epävakaus voi olla megatsunamin aiheuttajana, samoin suuri mereen putoava taivaankappale.

Megatsunamit ovat harvinaisia tapahtumia. Edelliset ovat ilmeisesti olleet edellä mainittu Lituya Bayn megatsunami vuonna 1958 ja sitä ennen noin 3 000 vuotta sitten. Megatsunamit ovat olleet joidenkin elokuvien keskeisiä teemoja ja ehkä myös joidenkin tarujen historiallisia lähteitä, toisaalta mistään historiallisesta meren rannalla tapahtuneesta tulivuoren purkauksesta ei ole jäänyt merkintöjä korkeista aalloista, jotka olisivat iskeneet satojen metrien korkuisina kaukana oleviin rannikoihin.

Megatsunamien mallinnuksessa on paljon epävarmuustekijöitä, kuten esimerkiksi sortuman nopeus, joka on keskeinen muuttuja.

Los Alamosin kansallisen laboratorion arkeologi Bruce Masse on esittänyt, että Raamatun vedenpaisumuskertomuksen taustalla saattaisi olla megatsunami, joka on johtunut jättiläismäisen meteoriitin iskeytymisestä Intian valtamereen. 2006 Intian valtamerestä löytynyt Burcklen kraatteri saattaa olla todiste tapahtuneesta.

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa