Mecklenburgin evankelisluterilainen maakirkko
Mecklenburgin evankelisluterilainen kirkko (saks. Evangelisch-Lutherische Landeskirche Mecklenburgs) oli yksi Saksan maakirkoista ja Saksan evankelisen kirkon (EKD) jäsen. Kirkon pääpaikka sijaitsi Schwerinissä. Kirkolla oli 208 532 jäsentä 302 seurakunnassa. Toukokuussa 2013 kirkko yhdistyi Pommerin evankelisen kirkon ja Pohjois-Elben evankelisluterilainen kirkko kanssa muodostaen Pohjois-Saksan evankelisluterilaisen kirkon [1].
| Mecklenburgin evankelisluterilainen kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Suuntautuminen | Luterilaisuus |
| Yhteistyötahoja | Saksan evankelinen kirkko |
| Toiminta-alue | Mecklenburg |
| Perustettu | 1523 |
| Seurakuntia | 302 |
| Jäseniä | 208 532 |
Kirkko oli Saksan yhdistyneen evankelisluterilaisen kirkon jäsen ja kuului Euroopan evankelisten kirkkojen yhteisöön. Kansainvälisiä sidosryhmiä on Luterilainen maailmanliitto ja Kirkkojen maailmanneuvosto. Ystävyyskirkko oli vuodesta 1990 Romanian evankelisluterilainen kirkko. Kirkkokunnan pääkirkko on Schwerinin tuomiokirkko.
Maakirkon alue muokkaa
Maakirkon toiminta-alueena oli historiallinen Mecklenburgin alue, joka nykyisin muodostuu Länsi-Pommerista ja Etu-Pommerista. Kirkkoon kuului myös joitakin seurakuntia Schleswig-Holsteinista ja Brandenburgista.
Historia muokkaa
Uskonpuhdistus tapahtui Mecklenburgissa vuonna 1523 herttua Henrik V:n ja Albrecht VII:n johdolla. Mecklenburg omaksui tuolloin luterilaisen tunnustuksen, jota saarnasi muiden muassa Joachim Slüter (n. 1490–1532), Rostockin Pietarinkirkon kappalainen. Schweriniin syntyi reformoitu seurakunta, joka toimii siellä edelleen. Kirkkojärjestys maakirkolle vahvistettiin 1552. Vuonna 1571 kirkko jaettiin piireihin (saks. Kirchenkreis), joita olivat tuona aikana Wismar, Güstrow, Parchim, Schwerin, Rostock ja Neubrandenburg. Vuonna 1701 Mecklenburg jaettiin Mecklenburg-Schwerinin ja Mecklenburg-Strelitzin herttuakuntien kesken, jolloin maakirkko jakaantui vastaavasti.
Kirkon päämiehenä toimi vuoteen 1918 saakka kulloinenkin ruhtinas (herttua, suurherttua) ja vuodesta 1921 maasynodin valitsema piispa. Uusi kirkkojärjestys vahvistettiin vuonna 1921. Vuonna 1933 eri herttuakuntiin jakaantunut kirkko yhdistyi jälleen Mecklenburgin maakirkoksi. Toisen maailmansodan jälkeen Mecklenburgin maakirkko liittyi syntyneeseen Saksan evankeliseen kirkkoon ja Saksan yhdistyneeseen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Käytännössä yhteys Saksan kansalliseen kirkolliseen yhteisöön katkesi ja Itä-Saksan puolella toiminut Mecklenburgin maakirkko oli suurissa vaikeuksissa toimien osana Itä-Saksan kirkkojen yhteenliittymää.
Kirkkoon kuului viisi kirkkopiiriä, jotka jakautuivat rovastikuntiin ja seurakuntiin.
Rostockin kirkkopiiri muokkaa
Rovastikunnat:
- Bad Doberan
- Rostock-Nord
- Rostock-Ost
- Rostock-Süd
- Sanitz
- Ribnitz
Wismarin kirkkopiiri muokkaa
Rovastikunnat:
- Bukow
- Crivitz
- Gadebusch
- Grevesmühlen
- Schwerin-Land
- Schwerin-Stadt
- Sternberg
- Wismar
Güstrowin kirkkopiiri muokkaa
- Bützow
- Güstrow
- Gnoien
- Malchin
- Krakow
- Müritz
Parchimin kirkkopiiri muokkaa
- Boizenburg
- Dömitz
- Gadebusch
- Goldberg/Lübz
- Grevesmühlen
- Hagenow
- Ludwigslust
- Parchim
- Wittenburg
Stargardin kirkkopiiri muokkaa
- Burg Stargard
- Friedland
- Neubrandenburg
- Neustrelitz
- Stavenhagen
- Wesenberg/Mirow
- Woldegk
Lähteet muokkaa
- ↑ epd: „Nordkirche“: Nordelbische Synode für Fusionsverhandlungen (Arkistoitu – Internet Archive)
