Maytansinoidit
Maytansinoidit ovat makrosyklisiä ansamysiineihin kuuluvia orgaanisia yhdisteitä. Rakenteeltaan ne ovat maytansiinin johdannaisia. Maytansinoideilla on biologista aktiivisuutta ja monia niistä käytetään tai tutkitaan käytettäväksi muun muassa syöpälääkkeinä. Maytansinoidit poikkeavat sikäli muista antimysiineistä, että niitä esiintyy kasveissa eikä mikro-organismeissa.[1]
Esiintyminen luonnossa ja rakenne muokkaa
Ensimmäinen maytansinoideihin kuuluva yhdiste maytansiini eristettiin vuonna 1979 kelastien sukuun kuuluvasta lajista Maytenus ovatus. Sittemmin niitä on eristetty myös muista samaan sukuun kuuluvista lajeista, muista kelaskasvien heimon lajeista sekä myös eräistä tyräkkikasveista ja paatsamakasveista. Luonnossa esiintyviä maytansinoideja on vuoteen 2004 mennessä eristetty lähes 50 ja niitä ovat maytansiinin lisäksi muun muassa maytanbutiini ja maytanvaliini.[1][2][3][4][5][6]
Maytansinoidien perusrakenne koostuu aromaattisesta bentseenirenkaasta, johon on liittynyt 19 atomista koostuva makrosyklinen laktaamirengas. Aromaattisessa renkaassa on substituenttina myös klooriatomi. Muita maytansinoideille tunnusomaisia rakenteellisia piirteitä ovat epoksidirengas, rengasrakenteinen karbamaatti sekä aminohappoon esteröitynyt hydroksyyliryhmä C3-asemassa. Lisäksi tunnetaan eräitä maytansinoideja kuten trefloriini ja trenudiini, joissa makrolaktaamirakenteeseen on fuusioitunut toinen 12 atomista koostuva laktaamirengas.[1][2][3][4] Kasvit syntetisoivat maytansinoideja lähtien 3-amino-5-hydroksibentsoehaposta[5].
Biologiset ominaisuudet muokkaa
Maytansinoideilla on havaittu olevan antifungisidisia ja alkueläimiä tappavia ominaisuuksia[1]. Lääketieteellisesti tärkein ominaisuus on kuitenkin maytansinoidien syöpäsolujen kasvua estävät vaikutukset. Maytansinoidien on osoitettu olevan tehokkaita muun muassa eräitä leukemia, melanooma ja keuhkosyöpätyyppejä vastaan. Tärkeitä kliinisessä tutkimuksessa ja jo käytössäkin olevia syöpälääkkeitä ovat maytansinoidien ja vasta-aineiden konjugaatit. Tällaisia ovat esimerkiksi mertansiinin eli emtansiinin ja ravtansiinin johdannaiset trastutsumabi-emtansiini, lorvotutsumabi-mertansiini ja anetumabi-ravtansiini. Maytansinoidien syöpäkasvainten kasvua estävät ominaisuudet perustuvat siihen, että ne sitoutuvat syöpäsolujen tubuliiniin, mikä estää näiden solujen kasvun ja jakaantumisen.[6][7][8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Frederick J. Antosz: Ansamacrolides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 7.6.2017
- ↑ a b Atta-ur- Rahman: Studies in Natural Products Chemistry, s. 719-729. Elsevier, 2000. ISBN 9780444506061. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.6.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Hans Dieter Neuwinger: African Ethnobotany, s. 345. CRC Press, 1996. ISBN 978-3826100772. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.6.2017). (englanniksi)
- ↑ a b S. William Pelletier: Alkaloids: Chemical and Biological Perspectives, s. 164. Elsevier, 1992. ISBN 978-0-387-97787-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.6.2017). (englanniksi)
- ↑ a b John Buckingham,Keith H. Baggaley,Andrew D. Roberts,Laszlo F. Szabo: Dictionary of Alkaloids, s. XXXIII. CRC Press, 2010. ISBN 9781420077704. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.6.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Gordon M. Cragg,David G. I. Kingston,David J. Newman: Anticancer Agents from Natural Products, s. 407-421. CRC Press, 2011. ISBN 9781439813836. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Robert C. Bast, Jr.,Carlo M. Croce,William N. Hait,Waun Ki Hong,Donald W. Kufe,Martine Piccart-Gebhart,Raphael E. Pollock,Ralph R. Weichselbaum,Hongyang Wang,James F. Holland: Holland-Frei Cancer Medicine. John Wiley & Sons, 2017. ISBN 978-1-119-00083-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.6.2017). (englanniksi)
- ↑ Kenneth J. Olivier, Jr.,Sara A. Hurvitz: Antibody-Drug Conjugates, s. 338-339. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781119060840. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.6.2017). (englanniksi)