Max von Gallwitz
Max von Gallwitz (2. toukokuuta 1852 Breslau – 18. huhtikuuta 1937) oli saksalainen kenraali, joka palveli komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.
Gallwitz palveli vuodesta 1870 tykistössä. Hänet ylennettiin 1899 everstiksi, 1903 kenraalimajuriksi, 1906 kenraaliluutnantiksi ja 1911 tykistökenraaliksi. Hän toimi muutaman vuoden sotaministeriön osastopäällikkönä, sitten divisioonan komentajana ja vuodesta 1911 tykistön tarkastajana. Hänet myös aateloitiin 1913.[1] Maailmansodan puhjettua Gallwitz nimitettiin aluksi länsirintamalle komentamaan kaartin reserviarmeijakuntaa, joka piiritti ja valtasi Namurin elokuussa 1914. Vielä samassa kuussa hänet kuitenkin siirrettiin itärintamalle kahdeksannen armeijan alaisuuteen. Helmikuussa 1915 Gallwitz sai komentoonsa aiemman armeijakuntansa ympärille muodostetun ”armeijaryhmä Gallwitzin”, joka elokuussa nimettiin kahdenneksitoista armeijaksi. Hän osallistui suureen hyökkäykseen itärintamalla, valtasi Pultuskin linnoituksen ja mursi venäläisten puolustuslinjan Narevilla. Syksyllä 1915 Gallwitz siirrettiin komentamaan 11:ttä armeijaa, joka osallistui Serbian valloitukseen.[2][1]
Gallwitz palasi länsirintamalle maaliskuussa 1916, aluksi Verduniin. Heinäkuusta alkaen hän komensi Saksan toista armeijaa ja siihen liittynyttä armeijaryhmää Sommessa, osallistuen Sommen taisteluun. Syksystä 1916 alkaen hän oli seuraavan kahden vuoden ajan viidennen armeijan komentajana Verdunissa. Syyskuusta 1918 sodan loppuun Gallwitz komensi jälleen omaa armeijaryhmää. Hän erosi armeijasta joulukuussa 1918. Vuosina 1920–1924 hän oli Saksalaiskansallisen kansanpuolueen (DNVP) edustajana valtiopäivillä.[2][1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 1207 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 7.2.2014.
- ↑ a b Max von Gallwitz (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 7.2.2014.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Max von Gallwitz Wikimedia Commonsissa
