Max Uhle (25. maaliskuuta 1856 Dresden11. toukokuuta 1944 Loeben) oli saksalainen arkeologi, joka teki suurimman osan työstään Etelä-Amerikassa. Tutkimuksissaan Uhle keskittyi Perun esikolumbiaanisiin intiaanikulttuureihin, ja häntä pidetään Perun arkeologian isänä. Etelä-Amerikassa Uhle tunnetaan myös nimellä Federico Max Uhle.[1]

Max Uhle

Uhle kehitti niin sanotun immigraatio-teorian, jonka mukaan Perun korkeakulttuurit olivat alun perin lähtöisin Väli-Amerikasta, ennen kaikkea mayoilta. Chavínin-kulttuurin löytäjä Julio César Tello on sittemmin haastanut Uhlen teorian. Tellon tekemät kaivaukset ja tutkimukset osoittavat, että Perun korkeakulttuurit kehittyivät itsenäisesti, riippumatta Väli-Amerikan korkeakulttuureista.[1]

Elämäkerta muokkaa

Uhle aloitti opinnot Leipzigin yliopistossa vuonna 1875. Hän siirtyi seuraavan vuonna opiskelemaan Göttingenin yliopistoon, mutta palasi Leipzigiin päättämään opintonsa. Vuonna 1880 Uhle valmistui kielitieteen tohtoriksi.[1]

Tohtorintutkinnon jälkeen Uhle sai viran Dresdenin kuninkaallisesta eläintieteen, antropologian ja arkeologian museosta. Hän työskenteli museossa vuoteen 1888. Työssään hän keskittyi antropologiaan. Vuonna 1888 Uhle päätti keskittyä Andien alueen antropologiaan. Hän erosi virastaan Dresdenissä ja siirtyi työskentelemään Berliinin etnologisessa museossa. Berliinistä oli tuolloin kehittymässä Pohjois- ja Etelä-Amerikan tutkimuksen tärkein keskus Saksassa. Museo ja Saksan keisarikunta lähettivät Uhlen tutkimusmatkalle Etelä-Amerikkaan. Uhle tutki Argentiinassa Quechuan aluetta ja kävi Boliviassa, jossa hän ei saanut kuitenkaan lupaa tehdä arkeologisia kaivauksia. Kotimaahan palattuaan Uhle julkaisi teoksen Tiwanakun raunioista.[1]

Sen jälkeen Uhle työskenteli useita vuosia Pennsylvanian yliopistossa ja valmisteli samalla tutkimusmatkaa Peruun. Uhle pääsi viimein matkustamaan Peruun vuonna 1896. Hän aloitti ensimmäiset kaivaukset Pachacámacissa, Lurinin laaksossa. Uhle oli ensimmäisiä, jotka vahvistivat Tiahuanacon kulttuurin levinneen koko Perun alueelle.[1]

Uhle teki toisen tutkimusmatkan Perun rannikolle vuonna 1898, tällä kertaa Kalifornian yliopiston rahoittamana. Hän tutki Mochen laaksossa inkoja edeltäneitä kulttuureja. Vuonna 1903 Uhle teki kolmannen matkansa Peruun. Hän tutki ryhmineen useita alueita, ja Perun historian museo Limassa nimitti Uhlen arkeologian osastonsa johtajaksi vuonna 1906.[1]

Myöhemmät erimielisyydet johtivat siihen, että Uhle luopui virasta ja siirtyi Chilen arkeologisen ja antropologisen museon johtajaksi. Hän johti Chilessä arkeologisia kaivauksia useilla alueilla ja tutki ensimmäisenä Chinchorron muumiot. Vuodesta 1919 Uhle työskenteli Ecuadorissa, josta hän palasi Saksaan vuonna 1933. Uhle palasi vielä Peruun vuonna 1939 ja jäi sinne asumaan, kunnes Peru ryhtyi tukemaan liittoutuneita, jolloin saksalaisten oli poistuttava maasta. Uhle kuoli Puolan Loebenissa 11. toukokuuta 1944.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g Max Uhle: biography, theories and works Warbletoncouncil. Viitattu 4.6.2022. (englanniksi)