Max Liebermann
Max Liebermann (20. heinäkuuta 1847 Berliini – 8. helmikuuta 1935 Berliini) oli saksalainen taidemaalari ja graafikko. Hän oli 1900-luvun alussa yksi Saksan arvostetuimmista taidemaalareista.
Liebermann oli varakkaan tehtailijan poika ja opiskeli maalaustekniikkaa muun muassa Carl Steffeckin oppilaana. Porvarillisesta taustastaan huolimatta hän tuli uransa alkupuolella tunnetuksi köyhän kansan kuvaajana: maalausten aiheina olivat muun muassa talonpojat, käsityöläiset ja tehdastyöläiset. Tyylillisesti hänen lähtökohtanaan oli 1800-luvun puolivälin ranskalainen realismi (esimerkiksi Jean-François Millet), mutta myös 1600-luvun hollantilainen taide vaikutti hänen tyyliinsä (varsinkin Frans Hals). Liebermannin realismi oli hyvin tinkimätöntä, ja niinpä jotkut alkoivat pilkallisesti nimittää häntä ”rumien ihmisten muotokuvamaalariksi”.
1890-luvulla Liebermannin tyyli kehittyi impressionistisempaan suuntaan. Värit muuttuivat valoisemmiksi, ja aiheet vaihtuivat porvarillisemmiksi. Hänen yhteiskunnallinen arvostuksensa nousi, ja vuonna 1897 hänet nimitettiin Preussin kuninkaallisen akatemian professoriksi. Tämä ei kuitenkaan estänyt häntä perustamasta vuonna 1899 ”Berliner Secession” -taiteilijaryhmittymää, jonka tarkoituksena oli toimia vastavoimana akatemian edustamalle konservatiiviselle taidenäkemykselle.
1900-luvun alussa Liebermannia pidettiin yleisesti yhtenä saksalaisen impressionismin tärkeimmistä edustajista. Hän sai myös mainetta muotokuvamaalarina ja maalasi muun muassa Saksan presidentti Paul von Hindenburgin muotokuvan. Eräs usein toistuva teema Liebermannin myöhäistuotannossa oli hänen kesähuvilaansa ympäröivä vehreä puutarha. Tässä suhteessa hän muistuttaa toista suurta impressionistia, Claude Monet’ta.
Liebermann oli juutalainen, joten Adolf Hitlerin valtaantulo vuonna 1933 johti hänen täydelliseen syrjäytymiseensä Saksan kulttuurielämästä. Kun hän näki voitonvarmojen kansallissosialistien marssivan kotikaupungissaan Berliinissä, totesi hän katkerana: ”En voi syödä niin paljon, että voisin oksentaa niin paljon kuin haluaisin.” Tämä kommentti kuvaa hyvin sitä tunnelmaa, jonka vallassa vanha Liebermann sekä monet muut merkittävät saksalaiset taiteilijat olivat vuonna 1933.
-
Säilyketehdas, 1879 -
Papukaijamies, 1902 -
Papageienallee, 1912 -
Omakuva, 1912. -
Kaalipelto, 1917 -
Richard Strauss, 1918
Palkinnot ja tunnustukset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Max Liebermann Wikimedia Commonsissa
- Max Liebermann -yhdistyksen kotisivut (saksaksi)