Matti Valtasaari

Matti Aukusti Valtasaari (23. tammikuuta 1907 Tampere – 13. tammikuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen virkamies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Valtasaaren vanhemmat olivat veturinkuljettaja August Frithiof Valtasaari ja Matilda Marianna Helander. Valtasaari valmistui ylioppilaaksi 1926 ja filosofian kandidaatiksi 1936. Hän oli vuosina 1930–1938 Suomen Veturimiesyhdistyksen palveluksessa, muun muassa sen sihteerinä ja Veturimies-lehden päätoimittajana, ja 1937–1939 Suomen Kulttuurirahaston virkailijana. Sotavuodet Valtasaari oli valtion tiedotus- ja sensuuritoiminnan palveluksessa: Hän tuli vuonna 1939 vastaperustetun Valtioneuvoston tiedoituskeskuksen palvelukseen, eteni seuraavana vuonna sen sihteeriksi ja oli vuosina 1941–1944 sen seuraajaksi perustetun Valtion tiedoituslaitoksen yleisten asiain jaoston sekä sittemmin tiedoitusjaoston päällikkönä ja joulukuussa 1944 lyhyen aikaa koko tiedoituslaitoksen päällikkönä. Vuoden 1945 alussa hän siirtyi sisäasiainministeriön tiedoitustoiminnan tarkastusosaston eli sensuurin päälliköksi. Myöhemmin Valtasaari oli Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton tiedotussihteerinä 1948–1954, lisenssiviraston neuvottelevana virkamiehenä 1954–1958 ja Suomen Paperin- ja Kartonginjalostajien Yhdistyksen palveluksessa 1958–1972.

Valtasaari oli presidentti Urho Kekkosen ystävä ja Tamminiemen saunapiirin jäsen. Vuoden 1962 presidentinvaalien alla Valtasaari oli Kekkosen uudelleenvalintaa kannattaneiden ei-maalaisliittolaisten yhteisen vaalitoimikunnan puheenjohtaja ja keräsi sille rahaa puunjalostusteollisuudelta. Hän oli myös itse presidentin valitsijamiehenä samoissa vaaleissa. Valtasaari oli Paasikivi-seuran perustajajäsen ja puheenjohtaja vuosina 1966–1975.

Valtasaaren puolisona oli vuodesta 1938 kemisti Lea Valtasaari, o.s. Hämäläinen, jonka isä oli professori Martti Hämäläinen. Heidän lapsiaan ovat diplomaatti Jukka Valtasaari ja toimittaja Mikko Valtasaari.