Martti Paloheimo

suomalainen psykiatri
Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Martti Olli Paloheimo oli teollisuusmies.

Martti Kaarlo Hjalmar Paloheimo (19. lokakuuta 1913 Kajaani29. kesäkuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen psykiatri, joka toimi oikeusministeriön vankeinhoito-osaston ylilääkärinä 1958–1976. Paloheimo kirjoitti paljon mielenterveyttä käsitteleviä kirjoja ja lehtiartikkeleita.[1] Hän sai vuonna 1969 valtion tiedonjulkistamispalkinnon mielenterveystoiminnan, perhekasvatuksen ja lapsipsykologian ongelmien ajankohtaisesta käsittelystä eri medioissa[2].

Martti Paloheimo vuonna 1967.

Henkilöhistoria muokkaa

Paloheimon vanhemmat olivat toimitusjohtaja Paavo Verner Paloheimo ja Gerdrud Olin ja puoliso vuodesta 1941 Anna-Marja Himanka. Ylioppilaaksi Paloheimo tuli Suomalaisesta normaalilyseosta 1932 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1944. Hermo- ja mielitautien erikoislääkärin pätevyyden hän sai 1949.[3] Paloheimo toimi muun muassa Lapinlahden sairaalan apulaislääkärinä ja Mannerheim-liiton mentaalihygienisen toimiston johtajana ennen siirtymistään vankeinhoito-osaston ylilääkäriksi. 1960-luvulla hän oli suosittu televisioesiintyjä, joka muistetaan mm. keskusteluohjelmista Lähimmäinen ja Sitsit. [4]

Kotivammaisuus muokkaa

Martti Paloheimo kirjoitti vuonna 1991 teoksen nimeltä Kotivammaiset eli "Miten sinua kohdeltiin lapsena?" .Teos käsitteli vanhempien lapsille aiheuttamia psyykkisiä vammoja. Paloheimo julkaisi Kirjapajan myöhemmin julkaiseman teoksen aluksi omakustanteena, koska Lääkärilehti oli hylännyt hänen aihetta käsitelleen artikkelinsa "äitejä liiaksi syyllistävänä".[5]

Paloheimo esitti kirjassaan, että lapsuudenkodissa esiintynyt "rakkaudeton kohtelu" olisi keskeisin syy "ahdistuneisuusneuroosille", joka oli tuolloin yleisin mielenterveyden häiriö. Hän kirjoitti kirjan esipuheessa "olen tullut yhä varmemmin vakuuttuneeksi siitä, että useimpien sielullisten sairaustilojen syynä eivät ole jotkut ihmisen sielunelämässä mellastavat monimutkaiset "psykodynaamiset prosessit", kuten psykoanalyysin perustuvat selitysmallit väittävät, -- kuten meillä vielä yleisesti opetetaan -- vaan aivan yksinkertaisesti todelliset, kohtalokkaat tapahtumat, tarkemmin sanoen sielunelämän eri tasoihin kohdistuneet vammat."[5]

Lääkärinoikeuksien menetys muokkaa

Lääkintöhallitus vei 1974 Paloheimolta oikeuden toimia psykiatrina, koska hän oli "ryhtynyt sukupuolitoimeen" lääkärintointa harjoittaessaan. Myös Paloheimon avioliitto päättyi tapauksen johdosta.[6]

Teokset muokkaa

  • Hypnoosi lääketieteellisenä hoitomuotona, 1948
  • Miehen sukupuolielämän häiriöistä, 1948
  • Kotikasvatuksen peruskysymyksiä, 1954
  • Elämän tasapainon järkkyessä viisi radioesitelmää, 1955
  • Jokapäiväisen elämän mentaalihygieniaa, 1955
  • Lapset, tulkaa syömään! vuorokeskustelu kasvatuskerhoja varten, 1955
  • Varhaislapsuuden merkitys persoonallisuudelle, 1955
  • Ihminen ihmiselle puheenvuoroja arkielämän kysymyksissä, 5. p., 1964
  • Ota tai jätä pakinoita ja kirjoitelmia, 1964
  • Toinen toisellemme psykiatrisia pakinoita, 4. p., 1964
  • Erilaisten rauhoitus- ja unilääkkeiden sopivuudesta vankilaolosuhteisiin ja erityyppisille vangeille varoituksia ja suosituksia, 1965
  • Järkytyksestä tasapainoon mielisairaanhoitomme suuntaviivoja, 1965
  • Kolmas ulottuvuus pakinoita ja kirjoitelmia, 1965
  • Ihmissuhteet ja sukupuolielämä Tietokirja nuorille, 1968
  • Kivun sietäminen Kirjoituksia ajankohtaisista aiheista, 1968
  • Sukupuolielämän tietokirja, 3. p., 1968
  • Taikakynä ja muita iltasatuja, 1969
  • Lähimmäinen Havaintoja, tutkistelua, tilitystä, 1970
  • Unettoman niksikirja, 1970
  • Ihmisensuojelu etologisen psykiatrian sovellutuksia,1972
  • Perhosen siipi, 5. p., 1972
  • Ihmissuhteita, uusi laitos, 1973
  • Mielenterveys ja ihmissuhteet Ennakolta ehkäisevän mielenterveystyön periaatteet, 7. täyd. p., 1973
  • Kukkia perjantaisin, 1974
  • Viivyttelyn viisaus, 1977
  • Punatukkainen nainen: dialogeja elämästä, 1979
  • Brander-Paloheimo-suvun jäsenen Lopen kirkkoherra Henrik Erland Branderin (14.10.1818–4.4.1875) jälkeläiset 1852–1988, 1989
  • Joutsenen sulka teema ja muunnelmia etologisen psykiatrian maailmasta,1990
  • Kotivammaiset eli "Miten sinua kohdeltiin lapsena?", 1991 (omakustanne)
  • Kotivammaiset eli "Miten sinua kohdeltiin lapsena?", 1992, 20 sivua laajempi painos (omakustanne).
  • Suomalaisen lapsuuden haavat. Miten sinua kohdeltiin? (laajempi painos yllä olevasta kirjasta) 1997
  • Kotivammaisuuden synty. Suomalaisen lapsuuden haavat. 1999
  • Luvattomasta luvalliseen, 2001

Lähteet muokkaa

  1. Korppi-Tommola, Aura: ”Paloheimo, Martti (1913–2002)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 525–526. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
  2. Hämäläinen, Timo: Kynä pysyi kädessä loppuun saakka. Psykiatri, kirjailija Martti Paloheimo.. (Muistokirjoitus) Helsingin Sanomat, 30.6.2002. Digilehti (maksullinen). Viitattu 16.11.2020.
  3. Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 460. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  4. Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
  5. a b Kotivammaiset, eli, "Miten sinua kohdeltiin lapsena?" Goodreads. Viitattu 5.11.2023. (englanniksi)
  6. Malkavaara Lauri: Martti Paloheimon menetetty maine Helsingin Sanomat. 30.6.2001. Viitattu 5.11.2023.

Aiheesta muualla muokkaa