Martin Herem

virolainen kenraali

Martin Herem (s. 17. joulukuuta 1973) on virolainen kenraaliluutnantti, joka toimi Viron puolustusvoimien eli Kaitseväen komentajana 5. joulukuuta 2018 lähtien. Hän seurasi tehtävässä Riho Terrasta. Ennen puolustusvoimain komentajuutta Herem oli Viron puolustusvoimien pääesikunnan päällikkönä vuosina 2016–2018. Herem on vuodesta 1918 alkava Viron tasavallan historian ensimmäinen puolustusvoimain komentaja, joka on koko sotilasuransa palvellut vain Viron asevoimissa.

Martin Herem
Henkilötiedot
Syntynyt17. joulukuuta 1973 (ikä 50)
Tallinna
Kansalaisuus Viro
Ammatti upseeri
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Viro Viro
Palvelusvuodet Viro 1992–
Komentajuudet Kaitsevägi (2018–)
Kaitseväen pääesikunnan päällikkö
(2016–2018)
Viron maanpuolustuskorkeakoulu (2013–2016)
Koillinen sotilaspiiri (2008–2011)
Taistelut ja sodat Irakin sota
Sotilasarvo kenraaliluutnantti
Kunniamerkit Kotkaristin II luokan ansiomerkki
Pronssitähti
Ylennykset
  • aliluutnantti (1996)
  • luutnantti (2000)
  • kapteeni (2003)
  • majuri (2006)
  • everstiluutnantti (2009)
  • eversti (2013)
  • prikaatikenraali (2017)
  • kenraalimajuri (2018)
  • kenraaliluutnantti (2021)
Joukko-osasto Kuperjanovin jalkaväkipataljoona
Tarton erillinen jalkaväkipataljoona

Herem ilmoitti tammikuussa 2024 eroavansa asemastaan, vaikka hänen komentajanpestiään oli jäljellä puolitoista vuotta. Heremin mukaan oli ”oikea aika” erota ja hallitus oli pidentänyt hänen kauttaan aiemmin kahdella vuodella.[1] Myös Viron asevoimien varakomentaja Veiko-Vello Palm ilmoitti maaliskuussa eroavansa. Heremin seuraajaksi oli nostettu yllättäen eversti Andrus Merilo, joka ohitti valinnassa yhdeksän kenraalia. Palm haukuttiin ja nolattiin iltapäivälehti Õhtulehdessä nimettömiksi jääneiden asevoimien edustajien haastattelussa.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. ERR | ERR: Estonian Defense Forces' commander announces resignation ERR. 16.1.2024. Viitattu 9.3.2024. (englanniksi)
  2. Analyysi: Viron armeijan johto kaaoksessa – Kakkosmiehelle tehtiin julkinen "kampakas" www.iltalehti.fi. Viitattu 9.3.2024.