Martin Berteau
Martin Berteau (3. helmikuuta 1691 Valenciennes – 23. tammikuuta 1771 Angers) oli ranskalainen sellisti, musiikkipedagogi ja säveltäjä. Häntä on kuvailtu ranskalaisen sellonsoiton koulukunnan perustajaksi.[1]
Berteau syntyi Pierre Berteaun ja Anne Lemayn poikana. Hän matkusteli Saksassa ja Böömissä, jossa sai viola da gamban soiton opetusta. Hän siirtyi sittemmin selloon; ei ole tiedossa, jatkoiko hän samanaikaisesti viola da gamban soittamista. Palattuaan Ranskaan Berteau aloitti siellä sellistinä esiintymisen 1720-luvulla. Ensimmäisen esiintymisensä Concert Spirituelissa hän teki vuonna 1739. Hän sai suosiota myös sävellyksillään. Berteausta tuli Ludvig XV:n pojan opettaja. Myöhemmin hän lähti esiintymään Englantiin ja työskenteli lisäksi Stanisław Leszczyńskin palveluksessa.[1]
Berteaun opiskelijoiden joukossa olivat François Cupis de Renoussard, Jean-Baptiste Janson, Jean-Pierre Duport, Jean-Louis Duport, Joseph Bonaventure Tillière ja Jean-Baptiste Bréval.[1] Berteau kehitti sellonsoiton tekniikkaa.[2] Hän sävelsi sellolle konserttoja ja sonaatteja. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös aarioita.[1] Alun perin Giovanni Battista Sammartinille attribuoitu G-duurisonaatti on Berteaun säveltämä.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Berteau, Martin Harmonia Sacra, viitattu 23.7.2024 (ranskaksi)
- ↑ a b Martin Berteau: Cello Fingering Discoveries Cellofun, viitattu 23.7.2024 (englanniksi)