Mars-ilmiö
Mars-ilmiö tai Mars-efekti on ranskalais-sveitsiläisen tutkijapariskunnan Michel Gauquelinin ja Françoise Schneider-Gauquelinin havaitsema astrologiaan liittyvä ilmiö. Gauquelinit tutkivat 1950-luvulla astrologiaa tilastollisin menetelmin. Näissä tutkimuksissa ei löytynyt yleistä korrelaatiota planeettojen asennon ja syntyneiden ihmisten väliltä.[1]. Ainoan poikkeuksen tekivät tiettyjen ammattien huippuedustajat, jotka olivat syntyneet joko useammin tai harvemmin kuin sattuma edellyttäisi silloin, kun Kuu, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus sijaitsivat jommassakummassa kahdesta taivaan sektorista eli ”huoneista”, jotka nimettiin G-alueeksi. Sektorit ovat horisontin yläpuolella, toinen idässä (planeetta on juuri noussut) ja toinen etelässä (lähellä kulminaatiopistettä).
Tunnetuin havaituista korrelaatioista oli Marsin aseman ja huippu-urheilijoiden syntymähetken välinen yhteys, jonka mukaan ilmiötä alettiin kutsua Mars-ilmiöksi. Gaugelinit havaitsivat, että selvittämiensä 570 ranskalaisen huippu-urheilijan syntymähetket sijoittuivat poikkeuksellisen usein kyseiseen ajankohtaan. He toistivat tutkimuksen vuosina 1955-1959 Saksassa, Italiassa, Belgiassa ja Alankomaissa saaden aina saman tuloksen.[1]
Gauquelinien tutkimukset suututtivat sekä astrologiaa harrastavat että astrologiaan kriittisesti suhtautuvat, minkä vuoksi tutkimustulokset julkaissutta Michel Gauquelinia arvosteltiin ankarasti koko loppuelämän ajan[1]. Kiistely Mars-ilmiöstä oli vilkasta etenkin 1970-luvulla ja The Humanist -lehti julkaisi vuonna 1975 186 kuuluisan tutkijan allekirjoittaman julkilausuman, jossa kannettiin huolta astrologian kasvaneesta kritiikittömästä hyväksymisestä.[2] Gauquelin teki itsemurhan vuonna 1991. Hänen työtään on jatkanut sen jälkeen saksalainen psykologi Suitbert Ertel[3].
Mars-ilmiön teoreettiset lähtökohdat muokkaa
Mars viettää noin 22 prosenttia ajasta G-alueella ja loput 78 prosenttia jossain muualla. Tilastollisesti siis kaikista ihmisistä 22 prosentin pitäisi syntyä Marsin ollessa G-alueella ja 78 prosentin sen ollessa muualla. Gauquelinien tutkimusten mukaan tämä ei kuitenkaan päde huippu-urheilijoihin, joiden syntyessä Mars on ollut G-alueella paljon useammin.
Arvostelua muokkaa
Monet tutkijat ovat käyneet läpi Gauquelinien tutkimuksia. Yleinen näkemys on, että niiden laskelmat oli tehty oikein, mutta tuloksia oli tulkittu väärin. Gaugelineja on myös kritisoitu siitä, että he eivät tyytyneet alkuperäiseen havaintoonsa siitä, etteivät planeettojen asennot korreloi ihmisten ominaisuuksien kanssa väestötasolla, vaan ryhtyivät etsimään korrelaatioita pienistä osajoukoista.[4]
On myös huomatettu, että kun otetaan erittäin suuri tilasto ja verrataan sen lukuisia eri tekijöitä keskenään ristiin, saadaan hyvin suurella todennäköisyydellä todetuksi korrelaatio joidenkin kahden eri tekijän välillä. Samaan tapaan myös täysin satunnaisesta suuresta määrästä dataa voidaan löytää korrelaatioita.[5] 1950-luvun astrologiatutkijoilla ei kuitenkaan ollut käytössään tietokoneita, joilla he olisivat voineet tehdä tilastollisia ristiinajoja. Lisäksi on huomautettu, että Mars-ilmiön olemassaolo on ristiriidassa astrologisen opin kanssa, koska Marsin sijainti Gauquelinin huippu-urheilijoille määrittelemällä alueella pitäisi ilmentää piileviä eli vaimennettuja kykyjä.[6].
Yhdysvaltalaisen filosofin, Robert Todd Carrollin, mukaan eräässä ranskalaisessa tutkimuksessa on verrattu tuhannen ranskalaisen urheilijan syntymäaikaa tuhansien muiden syntymäaikoihin löytämättä korrelaatiota Marsin asemaan[7]. Gauquelinien Mars-ilmiötä koskevat tulokset on kuitenkin kyetty toistamaan 97 prosentissa aiheesta tehdyistä uusintatutkimuksista, joita on ollut yhteensä 35 kappaletta. Näistä 8 oli puolueettomien tutkijoiden tekemiä, ja niistäkin saatiin positiivinen tulos.[1]
Skepsiksen entinen puheenjohtaja, fyysikko Nils Mustelin, on todennut, ettei siihen asti julkaistujen tutkimusten perusteella voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Mars ilmiö olisi todellinen. Mustelin piti Marsin aseman ja urheilumenestyksen välistä korrelaatiota kuitenkin niin outona asiana, että se saattaisi hänen mukaansa selittyä sillä, että tutkimuksessa oli jokin virhe, jota kukaan ei ollut kyennyt havaitsemaan.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d The Gauquelin work. 1. A concise history with photographs. Geoffrey Dean. http://www.astrology-and-science.com/g-hist2.htm
- ↑ Grim, Patrick: Philosophy of Science and the Occult, s. 18. SUNY Press, 1982. ISBN 9781438404981. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.12.2017). en
- ↑ The Mars Effect Is Genuine: On Kurtz, Nienhuys, and Sandhu’s Missing the Evidence SUITB ERT ERTEL & KENNETHIRVING. https://pdfs.semanticscholar.org/52e7/f30c74dd07356752564199bb48324a1e47a5.pdf
- ↑ Lindeman-Viitasalo, Marjaana (toim.): Toden näköiset harhat. Helsinki: Duodecim, 1995. ISBN 951-8917-70-1.
- ↑ http://www.csicop.org/si/9809/coincidence.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/mars-ilmio.html
- ↑ http://skepdic.com/mars.html
- ↑ Ongelmallinen Mars-ilmiö. Nils Mustelin. Skeptikko-lehti 3/1996. Sivut 14-15. http://files.afu.se/Downloads/Magazines/Finland/Skeptikko/1996-3-skeptikko.pdf
Aiheesta muualla muokkaa
- Michel Gauquelin - Is there really a Mars effect? (englanniksi)
- Ongelmallinen Mars-ilmiö. Nils Mustelin. Skeptikko-lehti 3/1996. Sivut 14-15. http://files.afu.se/Downloads/Magazines/Finland/Skeptikko/1996-3-skeptikko.pdf
- Ihmeellinen maailma: Mars-ilmiö
- A history and chronology of the Mars Effect controversy (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- The True Disbelievers by Richard Kamann and Marcello Truzzi is a detailed account of internal events at CSICOP over the course of the Gauquelin 'Mars Effect' fiasco. (englanniksi)
- Skepdic: Mars effect (englanniksi)