Marja-aronia
Marja-aronia (Aronia mitschurinii) on yksi aronioiden sukuun kuuluvista pensaista, jota viljellään syötävien marjojensa takia. Marja-aronian tieteellinen nimi tulee venäläiseltä kasvitieteilijältä Ivan Mitšurinilta, joka teki 1900-luvun alussa laajoja risteytyskokeita kehittääkseen uusia hyötykasveja.[2] Sen jalostustyön pohjana olivat Pohjois-Amerikasta tuodut musta-aronian (Aronia melanocarpa) taimet. Ilmeisesti marja-aronia on hybridi, joka syntyi sukujenvälisessä risteytyksessä kotipihlajan kanssa.[3] Siitä käytetään myös risteymään viittaavaa nimeä marjapihlonia (×Sorbaronia mitschurinii).[4]
| Marja-aronia | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Amygdaloideae |
| Suku: | Aroniat Aronia |
| Laji: | mitschurinii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aronia mitschurinii |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Marja-aronia kasvaa 1–3 metrin korkuiseksi. Pensas kukkii keväällä, ja kukat ovat valkoiset. Ne muistuttavat pihlajan kukkia, kasvavat 1,5–6 senttimetriä leveässä kertohuiskilossa, jossa on 2–25 kukkaa. Aronian lehdet ovat sahalaitaiset ja kiiltävät. Ne saavat syksyllä punaisen värin. Marjat ovat kiiltäviä ja tumman sinivioletteja tai lähes mustia. [5][6]
Laji voi olla vaikeaa erottaa koristearoniasta, mutta koska jälkimmäinen on nimensä mukaisesti ensisijaisesti koristepensas, niin sen marjat ovat pienempiä, eivätkä aivan yhtä hyviä.[6]
Viljely muokkaa
Kasvupaikan suhteen lajilla ei ole suuria vaatimuksia. Parhaiten se kuitenkin tuottaa marjoja aurinkoisella paikalla runsasmultaisessa ja hyvin vettä läpäisevässä maassa. Savimaa sekä kuiva ja hiekkainen maa eivät ole hyviä paikkoja. Yhdestä pensaasta voi marjoja tulla jopa 8–10 kiloa. Marjasatoa lisää myös oksien leikkaus 5–7 vuoden välein, mutta leikkuuvuonna satoa ei tietenkään tule.[6] Eniten satoa tulee 4–7-vuotiaista oksista[5].
Suomessa on kokeiltu marja-aronian kaupallista viljelyä, mutta kysyntä oli heikkoa.[7] Vuonna 2013 aroniaa viljeltiin 56 tilalla.[5] Vuonna 2021 tiloja oli 52 kpl.[8]
Aronialle suotuisin kasvuilmasto vallitsee viileällä vyöhykkeellä, johon kuuluvat Pohjois-Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja entiset Neuvostoliiton alueet. Se kestää koviakin pakkasia, mutta lumituhot voivat repiä oksia.[5]
Marjojen käyttö muokkaa
Marjat soveltuvat hyvin esimerkiksi hilloihin ja hyytelöihin. Marja-aronian kanssa kannattaa käyttää myös muita marjoja. Aronia sisältääkin runsaasti voimakkaasti värjääviä antosyaniineja. Raa'an marjan maku on yleensä karvas ja makea tai hapan, mutta keittäminen tai pakastaminen vähentää marjan karvautta. Mehua ja mehunnpuristusjätettä käytetään elintarvikevärinä ja tekstiilien värjäämiseen.[9][5]
Marjoissa on paljon C-vitamiinia (yhtä paljon kuin mustikassa) ja kaliumia. Siinä on myös paljon kuitua.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ The International Plant Names Index (IPNI): Aronia mitschurinii (englanniksi)
- ↑ Aronia mitschurinii: Solving a Horticultural Enigma University of Connecticut. Viitattu 7.3.2015. (englanniksi)
- ↑ K. Fern: Aronia mitschurinii Useful Temperate Plants. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ Marjapihlonia – ×Sorbaronia mitschurinii Laji.fi. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ a b c d e Vuento, Mari: Marja-aronia—mahdollisuuksia ja haasteita. Karelia-ammattikorkeakoulu, Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.3.2022).
- ↑ a b c Kasviopas: marja-aronia 2012. Yhteishyvä. Viitattu 5.3.2022.
- ↑ a b Anna Ronkainen: Katso video: Marja-aroniasta ei tullutkaan uutta suosikki-superfoodia – heikon menekin syyksi arvellaan sen makua, mutta muitakin syitä on Yle. 2020. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ Puutarhatilastot Luke. 2021. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ Ulla Lehtonen: Karvaus katoaa, marja-aroniasta tehdään mehua ja hilloa Helsingin Sanomat. 1996. Viitattu 6.3.2022.