Marie Under

Marie Under (27. maaliskuuta 1883 Tallinna Viro – 25. syyskuuta 1980 Tukholma Ruotsi) oli virolainen runoilija.

Marie Under
Marie Under noin vuonna 1903
Marie Under noin vuonna 1903
Henkilötiedot
Syntynyt 27. maaliskuuta 1883
Tallinna
Kuollut 25. syyskuuta 1980 (97 vuotta)
Tukholma
Kansalaisuus virolainen
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Muotokuva Marie Underista, Ants Laikmaa, 1904.

Under oli Viron 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia kirjailijoita, mutta hän joutui toisen maailmansodan loppuvaiheissa pakenemaan Ruotsiin, jossa vietti loppuelämänsä. Neuvostovalta julisti hänet kansanviholliseksi. Hänen runojensa julkaiseminen ja levittäminen kiellettiin ja hänen teoksensa hävitettiin.[1]

Elämä ja uraMuokkaa

Under syntyi Tallinnassa. Hänen vanhempansa olivat Friedrich Under ja Leena Under (o.s. Kerner). Hän kävi Tallinnassa saksankielistä yksityiskoulua vuosina 1891–1900. Under ja Karl Hackerin avioituivat 1902 ja muuttivat Moskovaan. Under palasi perheenäitinä Tallinnaan vuonna 1906. Venäjän vallankumouksien välisenä aikana vuonna 1917 Under liittyi uusia kirjallisuudenmuotoja edistävään Siuru-ryhmään.[2]. Hän julkaisi ensimmäisen varsinaisen kirjansa, runokokoelman Sonetid ollessaan jo 34-vuotias). Vielä tässä vaiheessa Underin runoelmat olivat kevyehköjä luonnon ja rakkauden ylistyksiä.

Sekasortoinen vallankumous ja ensimmäinen maailmansota vaikuttivat Underin tuotantoon, ja 1920-luvun alussa hän keskittyi runoissan yhteiskuntaa käsittelevään muotoon. 1920-luvun puolivälistä alkaen kriitikot alkoivat muualla Euroopassa kiinnostua hänestä. Underin runotuotanto saavutti määrällisen huippunsa 1920-luvun lopulla, mutta arvostus ja maine olivat suurimmillaan ennen toista maailmansotaa.

Vuonna 1935 julkaistusta teoksesta Kivi südamelt lähtien Under suuntasi taas uuteen suuntaan, ja tällä kertaa hän pyrki käsittelemään runoissaan ikiaikaisia ihmisen perusongelmia: sota ja rauha, viha ja rakkaus, kuolema ja sen viivyttäminen. Tätä suuntausta hän noudatti koko sota-ajan kuolemaansa saakka.

 
Under ja Adsonin hauta Skogskyrkogårdenissa.

Syyskuusssa 1944 Neuvostoliitto miehitti Viron ja Marie Under ja hänen perheensä pakenivat Ruotsiin. Under oli avioitunut vuonna 1924 Arthur Adsonin kanssa. He viettivät melkein vuoden pakolaisleirillä ja vuonna 1945 he muuttivat Mälarhöjdeniin, Tukholman esikaupunkialueelle, jossa Under asui kuolemaansa asti. Under kuoli Tukholmassa vuonna 1980 ja haudattiin Skogskyrkogårdeniin. Tammikuussa 2015 haudattiin uudelleen Viroon.[3]

TeoksetMuokkaa

  • Sonetid (1917)
  • Eelõitseng (1918)
  • Sinine puri (1918)
  • Verivalla (1920)
  • Pärisosa (1923)
  • Hääl varjust (1927)
  • Rõõm ühest ilusast päevast (1928)
  • Õnnevarjutus (1929)
  • Lageda taeva all (1930)
  • Kivi südamelt (1935)
  • Mureliku suuga (1942)
  • Sädemed tuhas (1954)
  • Ääremail (1963)
  • Mu süda laulab (1981)

SuomennettujaMuokkaa

  • Avaran taivaan alla, suom. Aimo Rönkä, Valikoima runoja kokoelmista Meri on noussut, Kutsu, Kuollut hetki, Valkea lintu, Ikkunat on auki tähtiin, 1983
  • Puutarhan syksy, valikoima Marie Underin runoja 1909–1962, 1978

LähteetMuokkaa

  1. Väitöstutkimus virolaisrunoilija Marie Underin elämästä ja vaikutuksesta 2010. Turun yliopiston viestintä. Viitattu 12.1.2010.
  2. Facta 2001, WSOY 1985, 15. osa, palsta 15
  3. Estonia’s most influential poet to be reburied 4 .1.2015. Eesti Rahvusringhääling. Viitattu 2 .5.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa