Maria Turtschaninoff
Maria Turtschaninoff [turtša'niːnof][1] (s. 21. helmikuuta 1977 Helsinki)[2] on suomenruotsalainen kirjailija ja freelance-toimittaja. Hän sai vuoden 2014 Finlandia Junior -palkinnon teoksellaan Maresi: Punaisen luostarin kronikoita.[3]
Elämä ja ura
muokkaaTurtschaninoff opiskeli ihmisekologiaa Göteborgin yliopistossa. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2000 ja muutti takaisin Helsinkiin, jossa työskenteli toimittajana Yle Radio Vegassa.[4] Hän on myös avustanut sanomalehti Västra Nylandia.[5]
Ensimmäisen teoksensa, keittokirjan Min mat och mammas (2006), Turtschaninoff kirjoitti yhdessä äitinsä Christine Saarukan kanssa.[6] Hänen ensimmäinen romaaninsa De ännu inte valda ilmestyi vuonna 2007.[2]
Turtschaninoffin romaanit Arra, Anaché ja Maresi sijoittuvat samaan fantasiamaailmaan. Arra oli vuonna 2009 ehdolla Finlandia Junior -palkinnon saajaksi[7] ja sai Svenska litteratursällskapet i Finlandin palkinnon vuonna 2010.[8] Lokakuussa 2014 Turtschaninoff voitti Svenska Ylen kirjallisuuspalkinnon teoksellaan Maresi,[9] ja kirja voitti myös Finlandia Juniorin. Vuonna 2017 hänelle myönnettiin Svenska kulturfondenin suuri kulttuuripalkinto[10] ja 2018 Längmanin säätiön palkinto.[11] Vuonna 2017 Turtschaninoff valittiin yhdeksi 39:stä lupaavimmista eurooppalaisesta alle 40-vuotiaasta lasten ja nuorten kirjojen kirjailijasta Hay-festivaalilla Tanskan Aarhusissa.[12] Vunna 2019 Turtschaninoff sai Kuvastaja-palkinnon Punaisen luostarin kronikoita -trilogian päätösteoksesta Maresin voima.[13] Fantasiatrilogian teoksia oli vuoteen 2022 mennessä julkaistu yli 30 kielellä ja Maresin elokuvaoikeudet myytiin 2016 englantilaiselle Film4-elokuvayhtiölle.[14]
Vuonna 2022 ilmestyi Turtschaninoffin ensimmäinen aikuisille suunnattu romani Suomaa. Teoksen käännösoikeudet oli vuoteen 2022 mennessä myyty 15 maahan ja lontoolainen Pushkin Press -kustantamo teki kirjasta maailmanlaajuisen englanninkielisen julkaisusopimuksen.[14] Turtschaninoffille myönnettiin romaanista Svenska Ylen kirjallisuuspalkinto 2022.[15] Suomaa sai myös Kirjakauppaliiton Kiitos kirjasta -mitalin 2023.[16]
Lapsena Turtschaninoff esiintyi televisiosarjassa Harjunpää ja ahdistelija (1985), jossa hän näytteli Timo Harjunpään tytärtä. Myös hänen isänsä Peter Turtschaninoff nähtiin pienessä sivuosassa.[17]
Teoksia
muokkaa- Saarukka, Christine & Turtschaninoff, Maria: Min mat och mammas. Helsinki: Söderström, 2006. ISBN 951-52-2395-4
- De ännu inte valda. Helsinki: Söderström, 2007. ISBN 978-951-52-2437-8
- Arra. ((Arra, 2008.) Suomentanut Marja Kyrö) Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5693-0
- Helsingin alla. ((Underfors, 2010.) Suomentanut Marja Kyrö) Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6643-4
- Anaché. ((Anaché: Myter från akkade, 2012.) Suomentanut Marja Kyrö) Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7239-8
- Maresi: Punaisen luostarin kronikoita. ((Maresi: Krönikor från Röda klostret, 2014.) Suomentanut Marja Kyrö) Helsinki: Tammi, 2014. ISBN 978-951-31-8000-3
- Naondel. ((Naondel, 2016.) Suomentanut Marja Kyrö) Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-9087-3
- Maresin voima. ((Breven från Maresi, 2018.) Suomentanut Marja Kyrö) Helsinki: Tammi, 2018. ISBN 978-952-04-0174-0
- Suomaa. (Arvejord, 2022) Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-4425-9
- Mantikora. (Mantikoran, 2024) Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Helsinki: Tammi, 2024. ISBN 978-952-04-6336-6
Lähteet
muokkaa- ↑ Uttal av finlandssvenska efternamn Kotus. Viitattu 23.6.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b Maria Turtschaninoff Store norske leksikon. Viitattu 10.6.2024. (norjaksi)
- ↑ Peltola, Satu-Lotta: Finlandia Junior -palkinto Maria Turtschaninoffille Yle Uutiset. 20.11.2014. Viitattu 10.5.2024.
- ↑ Lokala författare: Turtschaninoff, Maria 25.6.2014 (päivitetty). Raaseporin kirjasto. Arkistoitu 25.10.2014. Viitattu 7.1.2015. (ruotsiksi)
- ↑ Turtschaninoff, Maria Kirjasampo.fi. Viitattu 6.11.2014.
- ↑ Christine Saarukka och Maria Turtschaninoff: Min mat och mammas Schildts & Söderströms. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Finlandia Junior -palkintoehdokkaat 2009 3.11.2009. Suomen Kirjasäätiö. Arkistoitu 5.10.2015. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Utdelade pris och stipendier 2010 Svenska litteratursällskapet i Finland. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 7.1.2015. (ruotsiksi)
- ↑ Mord i röda klostret 24.10.2014. Svenska Yle. Viitattu 6.11.2014. (ruotsiksi)
- ↑ Maria Turtschaninoff får stora kulturpriset. Hufvudstadsbladet, 11.5.2017, s. 27. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ingström, Pia: Turtschaninoff och Korkea-aho får Längmanska priset. Hufvusdtadsbladet, 3.6.2018, s. 40. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Aarhus39 Authors. Web Archive 2019. Viitattu 16.4.2020.
- ↑ Kuvastaja-palkinto 2019 Maria Turtschaninoffin Maresin voimalle Kirjasampo.fi. 24.10.2019. Viitattu 10.6.2024.
- ↑ a b Riihinen, Eleonoora: Turtschaninoffin teos käännetään 15 kielelle. Helsingin Sanomat, 16.11.2022, s. B 3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.11.2022.
- ↑ Högberg, Andréa: Maria Turtschaninoff får Svenska Yles litteraturpris 2022 29.10.2022. Svenska Yle. Viitattu 10.6.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Maria Turtschaninoffille Kiitos kirjasta -palkinto teoksella Suomaa. Helsingin Sanomat, 23.4.2023. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.4.2023.
- ↑ Harjunpää ja ahdistelija (1985). Jaksojen lopputekstit. Yle Areena.
- ↑ Toijer-Nilsson, Ying: Originell fantasy lovar gott. Svenska Dagbladet 4.2.2008.