Maria Peura

suomalainen kirjailija ja dramaturgi

Maria Kristiina Peura (s. 2. kesäkuuta 1970 Pello) on suomalainen kirjailija ja dramaturgi.[1][2]

Elämä ja ura

muokkaa

Peura syntyi opettajien Paavo Peura ja Kaija Martikainen perheeseen.[2] Peuralla on kaksi lasta.[1] Peura valmistui ylioppilaaksi 1989 ja teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta dramaturgiasta 2008.[2][1]

Peuran esikoisteos On rakkautes ääretön (2001) käsitteli insestiä ja pedofiliaa ja sai kiitosta vaikeiden aiheiden käsittelemisestä. Teos oli Finlandia-palkintoehdokkaana, ja sai Olvi-säätiön palkinnon, Nuori Aleksis -palkinnon ja Hyvä teko lapselle -palkinnon.[3] Kirjailijan toinen romaani Valon reunalla (2005) sijoittui pieneen pohjoiseen kylään, jota halkovat joki ja rautatie, ja kuvasi nuoruuden väkeviä kokemuksia. Romaani ilmestyi englanniksi vuonna 2007. Kolmas romaani Vedenaliset (2008) kertoi kalastajaperheen tyttärestä, joka kokee vieraudentunteita modernissa maailmassa ja löytää hengenheimolaisia maahanmuuttajayhteisöstä. Kantajat (2020) oli ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi.[4]

Peura on julkaissut myös lastenrunokirjan Mimmi Moun ilotaika (2004) sekä kirjailijan omaa kirjoittajuutta ja itsesensuuria käsittelevän teoksen Antaumuksella keskeneräinen (2012).[3]

Romaanit

muokkaa

Muu tuotanto

muokkaa
  • Suennälkä, näytelmä (2000); julkaistu Teatterikorkeakoulun antologiassa Saisio, Pirkko (toim.): Näkyykö tähtiä? ja muita nykynäytelmiä. Helsinki: Like, 2000. ISBN 951-578-824-2
  • Mimmi Moun ilotaika. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3087-8
  • Antaumuksella keskeneräinen. Kirjailijan korkeakoulu. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-228-1
  • Tunkeilijat. Novellikokoelma. 2017

Palkinnot

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Maria Peura Kirjasampo. Viitattu 10.10.2017.
  2. a b c Lasse Pajala, John Lagerbohm, Ulla Strengell-Silainen (toim.): Kuka kukin on 2011, s. 758. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8
  3. a b Maria Peura Teos. Viitattu 31.5.2023.
  4. Majander, Antti: Kahdeksan kirjaa kisaa Runeberg­-palkinnosta HS.fi. 10.12.2020. Viitattu 31.5.2023.