Margarete Depner
Margarete Depner, syntyjään Scherg, (22. maaliskuuta 1885 Brașov, Itävalta-Unkari - 2. syyskuuta 1970 Brașov, Romania) oli romanialainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja kuvittaja. Hän oli taustaltaan Transilvanian saksi. [1]
Kun Depner syntyi, Brașov kuului Itävalta-Unkariin ja sen nimi oli Kronstadt. Hänen vanhempansa kuuluivat porvaristoon, isä omisti kangaskutomon. Tytär lähetettiin vuosiksi 1901–1902 sisäoppilaitokseen Weimariin. Sisäoppilaitos antoi paljon opetusta musiikissa, kirjallisuudessa ja kuvataiteissa, mikä toimi tulevalle taiteilijalle herätteenä. [2]
Palattuaan Weimarista Depner opiskeli taidetta kotikaupungissaan, missä oli tuohon aikaan pätevää alkeisopetusta. Sen jälkeen hän matkusti vuonna 1906 Berliiniin saamaan opetusta yksityisessä taidekoulussa. Hän solmi avioliiton kirurgi Wilhelm Depnerin kanssa vuonna 1907. Aviomies perusti vuonna 1912 oman sanatorion. Ensimmäisen maailmansodan alettua aviomies kutsuttiin kouluttamaan lääkäreitä ja Margarete Depner evakuoitiin Budapestiin, missä oli tilaisuus jatkaa taideopintoja professori István Rétisin oppilaana. [2]
Vuodet 1925–1928 Depner opiskeli Münchenissä, ja vuonna 1931 hän opiskeli kaksi kuukautta Berliinissä kuvanveistoa Josef Thorakin oppilaana. Samana vuonna hänen töitään oli esillä Bukarestissa kansallisessa näyttelyssä ja yksi hänen töistään palkittiin. Viimeisen opintomatkansa hän teki vuonna 1934 Pariisiin, missä hän vietti kaksi intensiivistä kuukautta Rodinin oppilaan Marcel Gimondin ateljeessa.[1] [2]
Vuoteen 1945 saakka Depnerillä oli intensiivinen luomiskausi. Hänen töitään oli esillä Saksassa ja Romaniassa useissa eri näyttelyissä. Hän työskenteli maalausten ja veistosten parissa. [2]
Kommunistit tulivat Romaniassa valtaan toisen maailmansodan jälkeen. Depnerin aviomiehen sanatorio valtiollistettiin. Depnerin oli pakko liittyä kommunistiseen taiteilijaliittoon. Hän osallistui kaikkiin alueellisiin taidenäyttelyihin vuosina 1949–1968. Valtakunnallisissa näyttelyissä hänen töitään oli vuosina 1953, 1954 ja 1959. [2]
Veistoksissaan Depner suosi klassista muotokieltä ja torjui kokeellisuuden. Hänen veistoksensa ovat sekä pienoisveistoksia että hautamuistomerkkejä. [1]