Marcus Kjöllerfeldt

Marcus Leopold Kjöllerfeldt (7. helmikuuta 1877 Helsinki – 21. huhtikuuta 1965) oli suomalainen jääkärilääkintämajuri ja lääketieteen tohtori. Hänen vanhempansa olivat asessori Emil Armand Kjöllerfeldt ja Anna Sinebrychoff. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Helena Boije af Gennäsin kanssa.

Opinnot

Kjöllerfeldt kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingfors -nimisestä oppilaitoksesta vuonna 1894 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Eläinlääkäritutkinnon hän suoritti Münchenissä vuonna 1907 ja eläinlääketieteen tohtorin tutkinnon Giessenissä vuonna 1912 sekä lääkärintutkinnon Bernissä vuonna 1916. Lääketieteen tohtorin tutkinnon hän suoritti Bernissä vuonna 1917. Kjöllerfeldt suoritti licencie es-sciences consulaires -tutkinnon Lausannessa vuonna 1921.

Nuoruusvuodet

Kjöllerfeldt rahoitti opintojaan hoitamalla Kajaanin piirieläinlääkärin virkaa noin viiden kuukauden ajan vuonna 1908 ja tekemällä lyhyitä viransijaisuuksia Kirkkonummen kunnaneläinlääkärinä vuonna 1909 sekä toimimalla lääkintöhallituksen eläinlääkintälaboratorion johtajana vuonna 1912.

Jääkärikausi

Kjöllerfeldt liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915, mutta erosi harjoitusjoukosta jo 8. huhtikuuta 1915 ja matkusti Berniin, missä hän jatkoi lääketieteen opintojaan.

Suomen sisällissota

Kjöllerfeldt palasi takaisin Suomeen 13. maaliskuuta 1918, missä hänet määrättiin järjestämään Vilppulan rintamanlohkon lääkintähuolto. Hän toimi aluksi lentävän ambulanssin johtajana ja 9. huhtikuuta 1918 alkaen 1. Sairashoitopataljoonan 2. komppanian päällikkönä sekä pataljoonan eläinlääkärinä. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Vilppulassa, Tampereella ja Viipurissa.

Sisällissodan jälkeinen aika

Sisällissodan jälkeen Kjöllerfeldt määrättiin 21. toukokuuta 1918 alkaen 1. Sairashoitopataljoonan lääkäriksi ja eläinlääkäriksi. Armeijasta hän erosi 6. kesäkuuta 1918 samalla pataljoonan lakkauttamisen kanssa. Suomesta Kjöllerfeldt matkusti tammikuussa vuonna 1920 Sveitsiin, missä hän toimi kunniavarakonsulina 26. heinäkuuta 1921 saakka, jonka jälkeen hän matkusti Saksaan Hampuriin 26. heinäkuuta 1921 ja toimi siellä kunniakonsulina 29. huhtikuuta 1922 saakka, josta eteenpäin hän toimi lähetystökonsulina 31. joulukuuta 1924 saakka. Suomeen hän palasi vuonna 1924 ja toimi vuodesta 1925 alkaen tarkastuseläinlääkärinä ja Terijoen-Rajajoen tarkastuslaitoksen johtajana (tarkastuslaitoksella vuoden 1925) Rajajoella vuoteen 1929 saakka, jonka jälkeen hän muutti Tyrisevälle, missä hän toimi eläinlääkärinä vuoteen 1934 saakka. Tyrisevältä hän muutti Helsinkiin, missä hän piti yksityisvastaanottoa vuodesta 1935 alkaen.

Luottamustoimet

Kjöllerfeldt toimi Suomen kennelklubin puheenjohtajana vuosina 1910–1913 ja 1934 ja Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton Terijoen osaston varapuheenjohtajana vuosina 1930–1934.

Julkaisut

• Cher die wahren Zwerchfellshernien des Menschen und der Tiere, Giessen 1912.
• Untersuchungen über die Permeabilität der Zellen. VII Untersuchungen Tiber die Resorption der Einweiss und einiger seiner Abbanprodukte in der Bauchhöhte des Keninches, Bern 1917.
• Beitrag zur Kenntnis des Benzidis als Chromogen hei den biologischen Oxydationsreaktionen, (Pflügers Archiv 1918).
• Beitrag zur Kenntnis der Peroxydase des Blutes, (Pflügers Archiv 1918).

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Lääkintäkapteeni 9. huhtikuuta 1918 Lääkintämajuri 21. toukokuuta 1918		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.