Marcellin Berthelot

Marcellin Pierre Eugène Berthelot (25. lokakuuta 1827 Pariisi, Ranska18. maaliskuuta 1907 Ranska)[1] oli ranskalainen kemisti ja poliitikko, joka tunnetaan lämpökemian alalla kehittämästään Thomsenin–Berthelot'n periaatteesta. Hän syntetisoi monia orgaanisia yhdisteitä epäorgaanisista aineista.[2] Hän ei hyväksynyt vitalismin teoriaa[3]. Hän oli Ranskan akatemian jäsen tuolilla 40 vuodesta 1900 kuolemaansa saakka[4] Hän on synteettisen orgaanisen kemian uranuurtajia[3].

Marcellin Berthelot
Marcellin Berthelot.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt25. lokakuuta 1827
Pariisi, Ranska
Kuollut18. maaliskuuta 1907 (79 vuotta)
Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Koulutus ja ura
Tutkimusalue lämpökemia
Tunnetut työt Thomsenin–Berthelot'n periaate

Berthelot oli Collège de Francen professori vuodesta 1864, elinikäinen senaattori vuodesta 1881, Ranskan opetusministeri 1886–1887, ulkoministeri 1895–1896 ja Ranskan tiedeakatemian sihteeri vuodesta 1889.[5] Hänen orgaanisia yhdisteitä koskevat tutkimustuloksensa sisältyvät pääosin teokseen Chimie organique, fondée sur la synthèse (1860). Lämpökemiaa koskevat tutkimukset sisältyvät teoksiin Mécanique chimique, fondée sur la thermochimie (1879) ja La thermochimie (1897). Hän tutki myös kemian historiaa, räjähdysaineita ja kasvifysiologiaa.[1]

Berhtelot'n poika oli merkittävä 1920-luvun alun ranskalainen diplomaatti Philippe Berthelot, joka sotkeutui pankkiskandaaliin ja joutui eroamaan.[6]

La Révolution chimique, 1890.

LähteetMuokkaa

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968 osa 1 palsta 1214
  2. Pierre Eugene Marcellin Berthelot – formulator of Thomsen-Berthelot principle, World of Chemicals
  3. a b Pierre Eugene Marcellin Berthelot: an illustrious pioneering French chemist, The Free Library, viitattu 6.2.2021 (englanniksi)
  4. Marcellin Berthelot, Les immortels, Académie Française, viitattu 6.2.2021 (ranskaksi)
  5. Nordisk familjebok (1905), s. 73. Runeberg.org. (ruotsiksi)
  6. Scandale de la Banque industrielle de Chine, Herodote.net (ranskaksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

  Edeltäjä:
Joseph Bertrand
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 40
1900–1907
Seuraaja:
Francis Charmes
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.