Avaa päävalikko

Marattiaceae on trooppinen saniaisheimo, joka muodostaa lahkon Marattiales ja luokan Marattiopsida. Heimolla on hyvin pitkä evoluutiohistoria ja varhaisimmat sen fossiilit ovat kivihiilikaudelta. Nykyisiä lajeja Marattiaceae-heimossa on noin 130 tai noin 150. Levinneisyydeltään heimon lajit ovat pantrooppisia, ja lajirunsaus painottuu Oseaniaan.

Marattiaceae
Marattia salicina
Marattia salicina
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Luokka: Marattiopsida
Lahko: Marattiales
Heimo: Marattiaceae
Bercht. & J. Presl
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Marattiaceae Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Marattiaceae Commonsissa

TuntomerkitMuokkaa

Heimon lajit kasvavat usein huomattavan suurikokoisiksi. Kaikissa kasvinosissa on limatiehyitä. Juuret ovat kookkaita ja meheviä. Mehevät juurakot (ritsomit) ovat lyhyet ja pystyt tai matavat ja pitkänomaiset, joskus pallomaiset. Lehtien liittymäkohdissa on meheviä tai paperimaisia korvakemaisia ulokkeita. Samoissa kohdissa on myös usein jälkisilmuja, joista voi kasvaa uusia yksilöitä. Lehdet ovat tavallisesti kookkaita, meheviä tai nahkeita. Tavallisesti ne ovat useaan kertaan pari- tai sormilehdykkäisiä, harvoin ehyitä. Ruodissa on pulvinukset eli turvonneet nivelet ja korkkihuokosia (lentisellejä). Lehtilapa ja juurakot ovat kilpikarvojen peittämiä. [1]

Itiöpesäkkeet ovat vaihtelevissa määrin kasvaneet yhteen pyöreiksi tai pitkänomaisiksi synangioiksi. Ne avautuvat raoilla tai huokosilla, ja sisältävät 1000 - 7000 itiötä. Itiöt ovat muodoltaan tavallisesti kaksikylkisiä tai soikeamaisia, ja niissä on yksi ituaukko. Suvullinen sukupolvi eli gametofyytti kasvaa maan pinnalla, ja on muodoltaan herttamainen, kookas ja lehtivihreällinen. [1]

EvoluutioMuokkaa

Ylähiilikaudelta tunnetaan fossiileja, joiden varren anatomia eli sisärakenne ja synangiot ovat selvästi Marattiaceae-heimolle tyypillisiä. Ryhmä on siten yksi vanhimmista vielä elossa olevista maakasviryhmistä. Nykyään eläviä sukuja tunnetaan varmuudella trias- ja jurakautisista kerrostumista, joiden syntyaikaan heimo oli levinnyt laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla. Nykyään levinneisyyskeskukset sijoittuvat yhtäältä Pohjois-Andeille, toisaalta Etelä-Kiinaan. Mikään nykyisistä kasviryhmistä ei ole Marattiales-lahkon ja sen ainoan heimon läheinen sukulainen.[1]

SuvutMuokkaa

Tutkimuksen ”A classification for extant ferns” (2006) mukaan Marattiaceae-heimoon kuuluu neljä sukua. Muissa lähteissä sukuja on mahdollisesti esitetty enemmän.

Uudemman systematiikan[1] mukaan heimo jakautuu kahteen alaheimoon, kuuteen sukuun ja käsittää n. 135 lajia:

  • Alaheimo Danaeoideae
    • Danaea (n. 55 lajia)
  • Alaheimo Marattioideae
    • Angiopteris (n. 30 lajia)
    • Christensenia (1 laji)
    • Eupodium (3 lajia)
    • Marattia (n. 10 lajia)
    • Ptisana (n. 35 lajia)

KäyttöMuokkaa

Etelä-Aasiassa käytetään toisinaan ravinnoksi eräiden Angiopteris-lajien tärkkelyspitoisia juurakoita, Polynesiassa niillä maustetaan riisiä ja Intiassa niistä valmistetaan päihdyttävää juomaa. Hawaijilla ja Uudessa-Seelannissa eräitä heimon lajeja on käytetty ja viljeltykin ravinnoksi.[1]

LähteetMuokkaa

  • Smith, A. R. et al 2006: A classification for extant ferns. Taxon 55(3): 705–731. pdf (englanniksi) (taksonomialähde)
  • The Plant List: Marattiaceae (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Christenhusz, M. J. M., Fay M. F. & Chase, M. W.: Plants of the World. An illustrated encyclopedia of vascular plants., s. 27. Kew Publishing Royal Botanic Gardens, Kew, 2017.