Mantineian taistelu (362 eaa.)

Mantineian taistelu käytiin vuonna 362 eaa. Theban ja Spartan välillä. Epameinondaan johtama thebalainen armeija voitti spartalaiset, mutta Epameinondas itse kuoli taistelussa.

Mantineian taistelu
Osa Theban hegemonian sotia
Epameinondaan kuolema. Isaak Walravenin (1686-1765) maalaus Rijksmuseumissa Amsterdamissa.
Päivämäärä: 362 eaa. Paikka: Mantineia, Arkadia Lopputulos: Theban voitto
Osapuolet
Theba	Sparta
Komentajat
Epameinondas†	?
Vahvuudet
Noin 20 000–30 000	noin 20 000–30 000
Tappiot
?	?

Tausta

Vuonna 362 eaa. Epameinondas johti taas joukkoja peloponnesolaisia vastaan. Hänen päätarkoituksenaan oli kukistaa Mantineia, joka vastusti Theban valtaa niemimaalla. Matkalla Mantineiaa kohti Epameinondas sai kuulla, että spartasta oli lähtenyt niin paljon sotilaita Mantineian avuksi, että itse Sparta oli miltei täysin ilman puolustajia. Epameinondas näki taas mainion tilaisuuden ja marssi suoraan Spartaa kohti. Spartan kuningas Arkhidamos III sai kuitenkin tietää Epameinondaan olevan matkalla ja ehti kerätä tarpeeksi joukkoja kaupungin suojaksi.

Epameinondas marssi tämän jälkeen pikaisesti takaisin tukikohtaansa Tegeassa ja lähetti ratsuväkensä Mantineiaa kohti. Hän toivoi että spartalaiset olisivat lähteneet suojelemaan kotikaupunkiaan ja jättäneet samalla Mantineian ilman puolustajia. Mantineiassa ollut ateenalainen ratsuväki löi kuitenkin takaisin thebalaisen ratsuväen kaupungin edustalla. Epameinondaalle oli selvää, että Theban oli lyötävä vihollisensa hopliittitaistelussa, jos se halusi pitää kiinni valloituksistaan.

Taistelu

Mantineian taistelu oli suurin Kreikassa koskaan käyty hopliittitaistelu. Miltei kaikki kaupungit ottivat osaa siihen jollain tavalla. Boiotian kanssa sotivista tärkeimmät olivat Tegea, Megalopolis ja Argos. Heitä vastassa olivat Sparta, Ateena, Elis ja monta muuta kaupunkia. Kummallakin puolella taisteli noin 20 000–30 000 sotilasta.

Kuten Leuktrassa Epameinondas sijoitti thebalaiset vasemmalle siivelle, spartalaisia vastapäätä. Tässä vasemmassa siivessä oli enemmän rivejä syvässä kolonnassa. Oikealle siivelle hän sijoitti liittolaisensa ja ratsuväkensä. Epameinondas toivoi ratsuväkensä lyövän vihollisen oikean sivustan ja sen jälkeen pystyvänsä murtamaan spartalaisten muodostelman. Näin kävikin. Voimakkaampi boiotialainen ratsuväki löi takaisin ateenalaisen ja mantineialaisen ratsuväen oikealla siivellä ja hyökkäsi sen jälkeen suojaamattoman falangin sivustaan. Vähän aikaa spartalaiset saivat pidäteltyä Theban syvää falangia, mutta lopulta spartalaisten puolustus murtui ja koko vihollisen armeija lähti pakoon. Epameinondas haavoittui samalla kun thebalaiset lähtivät ajamaan takaa vihollisiaan. Hän kuoli pian tämän jälkeen.

Kun sotilaat saivat kuulla Epameinondaan kaatuneen, lakkasivat he ajamasta takaa vastustajiaan. Taistelun jälkeen kummatkin osapuolet väittivät itseään voittajaksi ja pystyttivät taistelukentälle muistomerkin voittonsa kunniaksi. Spartalaisia suuresti ihannoinut historioitsija Ksenofon kertoo, että Mantineian taistelun jälkeen Kreikka vajosi suurempaan epäjärjestykseen ja sekasortoon kuin koskaan aikaisemmin.

Seuraukset

Tradition mukaan ennen kuolemaansa Epameinondas olisi sanonut, että Theban pitäisi pyrkiä solmimaan rauhan vastustajiensa kanssa. Taistelun jälkeen osapuolet sopivat uudesta yleisestä rauhasta, mutta Theba oli tämän jälkeen puolustuskannalla ja pian Ateena otti taas johtoaseman Kreikassa.