Mános Chatzidákis
kreikkalainen säveltäjä
(Ohjattu sivulta Manos Hadjidakis)
Mános Chatzidákis (joskus Hadzidákis, kreik. Μάνος Χατζιδάκις, 23. lokakuuta 1925 Xánthi, Kreikka – 15. kesäkuuta 1994 Ateena)[1] oli kreikkalainen säveltäjä, joka toi rebetiko-musiikin kansainväliseen tietoisuuteen. Hän sai vuonna 1961 Oscarin parhaasta elokuvasävelmästä tunnuslaulustaan elokuvaan Ei koskaan sunnuntaisin (pääosassa Melína Merkoúri).[2]
| Mános Chatzidákis | |
|---|---|
| Μάνος Χατζιδάκις | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. lokakuuta 1925 Xánthi, Kreikka |
| Kuollut | 15. kesäkuuta 1994 (68 vuotta) Ateena, Kreikka |
| Kansalaisuus | kreikkalainen |
| Ammatti | säveltäjä, muusikko |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Chatzidákis aloitti säveltämällä näyttämömusiikkia ja työskenteli 1960-luvulla tunnettujen elokuvaohjaajien kuten Elia Kazanin ja Jules Dassinin kanssa. Vuosina 1966–1972 hän asui ja työskenteli Yhdysvalloissa. Kreikan sotilasjuntan kaaduttua hän perusti vuonna 1975 oman tunnetun radio-ohjelman, jota esitettiin 1975-1981. Vuonna 1989 hän perusti oman orkesterin.[3]
Elokuvamusiikkia muokkaa
- Stella (1955)
- Aliki villikissa (To Xyló Vgíke apó ton Parádeiso, 1959)
- Madalena (Mantaléna, 1960)
- Ei koskaan sunnuntaisin (Poté tin Kyriakí, 1960)
- Aliki laivastossa (I Alíki sto Naftikó, 1961)
- 300 spartalaista (The 300 Spartans, 1962)
- Ateenan kaunotar (It Happened in Athens, 1962)
- America America (1964)
- Topkapi (1964)
- Blue - hiljainen taistelija (Blue, 1968)
- 6 hurjaa (The Invincible Six, 1970)
- Jalankulkija (Der Fußgänger, 1973)
- Sweet Movie – makea kaunotar (Sweet Movie, 1974)
- Haukkani Memed (Memed My Hawk, 1984)
Lähteet muokkaa
- ↑ Hadzidakis, Manos (Arkistoitu – Internet Archive), Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, The Gale Group 2001. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 26.3.2016.
- ↑ Manos Hadjidakis, 69, Greek Songwriter Seattle Times / AP. Viitattu 7.7.2012.
- ↑ Manos Hadjidakis: The Story of a Musical Genius theocharisv.hubpages.com. Arkistoitu 15.9.2012. Viitattu 7.7.2012.