Man’yōgana
Man’yōgana on japanin kielessä ennen vanhaan käytetty kana-tavukirjoitusmerkistö, jossa kiinalaisia kirjoitusmerkkejä käytettiin kirjoittamaan japanin kielen tavuja foneettisesti.[1]
Man’yōgana kehitettiin ensimmäisellä vuosituhannella. Kirjoitustaito oli tullut Kiinasta Japaniin 400-luvulla, ja aluksi Japanissa käytettiin kiinan kieltä kaikessa kirjallisessa kommunikaatiossa. Kun japanilaiset halusivat kirjoittaa omaa kieltään, he ottivat käyttöön kiinalaiset kirjoitusmerkit eli kanjit. Kiinan ja japanin kielten erilaisuuden vuoksi ne eivät kuitenkaan riittäneet esimerkiksi japanin kielen partikkelien ja taivutuspäätteiden merkitsemiseen. Japanilaiset alkoivatkin käyttää tiettyjä kanji-merkkejä foneettisesti ilmaisemaan samalla tavoin ääntyviä japanin kielen tavuja. Näitä merkkejä kutsutaan man’yōgana-merkeiksi.[1]
Näin syntynyt sekamuotoinen kirjoitus osoittautui epäkäytännölliseksi, sillä lukija ei aina tiennyt, ilmaisiko merkki kanjin tapaan merkitystä vai man’yōgana-merkin tapaan äännettä. Sen vuoksi man’yōgana-merkeistä kehitettiin Heian-kaudella (794–1183) erillinen, puhtaasti foneettinen kana-tavukirjoitus. Sen jälkeen tämän tavukirjoituksen merkkejä yksinkertaistamalla kehitettiin erilliset hiragana- ja katakana-merkistöt.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Araki-Masonen, Kumi: Hiragana ja katakana: Opas japanilaisen tavukirjoituksen maailmaan, s. 11–12. Finn Lectura, 2006. ISBN 951-792-304-X.