Malmön kaupunginteatteri

Malmön kaupunginteatteri (ruots. Malmö Stadsteater) on Malmön kunnan omistama teatteri, joka perustettiin vuonna 1944. Alun perin teatterin toiminta sisälsi puhe- ja musiikkiteatteria sekä balettia ja sinfoniaorkesterin. Eri toiminnat hajautuivat 1990-luvun vaihteessa ja vuonna 1993 perustettiin Malmön näytelmäteatteri (ruots. Malmö dramatiska teater) alkuperäisen kaupunginteatterin näyttelijäkunnasta. Vuodesta 2008 on jälleen ollut käytössä nimi Malmön kaupunginteatteri.

Malmön kaupunginteatteri
Perustettu 1944

Alkuperäinen Malmön kaupunginteatteriMuokkaa

Monipuolinen ohjelmistoMuokkaa

Malmön kaupunginteatterin yhdistys perustettiin vuonna 1931 modernin kunnallisen kaupunginteatteritoiminnan laatimiseksi. Toisen maailmansodan aikana, 23. syyskuuta 1944, Malmön kaupunginteatteri ja sen suuri teatterirakennus vihittiin käyttöön William Shakespearen komedialla Kesäyön unelma, joka esitettiin Suurella näyttämöllä. Pienemällä näyttämöllä, Intiman, ensiesityksen sai Vilhelm Mobergin Mans kvinna.

Kaupunginteatterilla oli alusta alkaen epätavallisen kattava ohjelmisto, joka sisälsi muun muassa puheteatteria, oopperaa, balettia ja pantomiimia. Tämän lisäksi orkesteri järjesti säännöllisesti sinfoniakonsertteja Suurella näyttämöllä, kunnes se siirtyi itsenäiseksi Malmön konserttitaloon vuonna 1985. Näyttämösalit rakennettiin ulkopäin antiikin amfiteattereista ja modernista demokraattisesta kansanteatterista inspiroituneena. Saleissa oli suuri näyttämö, hyvä kuuluvuus ja näkyvyys kaikille istumapaikoille ja vain yksi parvi.

 
Malmön kaupunginteatterin alkuperäinen rakennus, nykyinen Malmön Ooppera. Kuvassa Nils Sjögrenin veistos Tragos.

TaideMuokkaa

Teatterin edustaa koristaa Nils Sjögrenin veistos Tragos. Alalämpiössä on Bror Marklundin suurenmoinen pronssinen Thalia, ja ylemmässä lämpiössä monia veistoksia, muun muassa Carl Elhdin Ung flicka, Clarense Blumin Dansen går, Gunnar Nylundin Cavalcade sekä Anders Jönssonin suihkulähdepatsas Afrodite. Ylempää lämpiötä koristavat myös Martin Emondin kaksi suurta öljymaalausta, joiden aiheet ovat Shakespearen näytelmistä.

KehitysMuokkaa

Monet Ruotsin suuret näyttelijät, laulajat, ohjaajat ynnä muut ovat vaikuttaneet teatterissa, jota on vuosien mittaan täydennetty lisänäyttämöillä eri puolille kaupunkia, kuten esimerkiksi Pireus-lastenteatterilla.

1950-luku oli merkittävä ajanjakso, sillä muun muassa Ingmar Bergman toimi ohjaajana ja taiteellisena johtajana teatterin näyttelijäkunnalle. Näyttelijäkunta käsitti enemmistön myöhemmin tunnetuista maailmakuuluista näyttelijöistä, jotka vierailivat esimerkiksi Pariisissa ja Lontoossa. 60- ja 70-lukuja leimasi poliittinen ja yhteiskunnallinen teatteri, erityisesti pienellä näyttämöllä. Samaan aikaan vastakohtana poliittiselle teatterille esitettiin klassisia baletteja, oopperoita ja operetteja, jotka tekivät Malmöstä tunnetun ”operettien kaupungin”. Tämä johti uudenaikaisten musikaalien, kuten Frans G. Bengtssonin Orm Punaisen, menestykseen Malmön kaupunginteatterissa.

Turbulenssia ja jälleenrakentamistaMuokkaa

Malmön sinfoniaorkesterin muuton seurauksena vuonna 1985 syntyi tarve oman teatteriorkesterin perustamiselle, mikä synnytti uuden taloudellisen rasitteen. Lisäksi koko ajan oli vaikeampaa täyttää kaikki erilaisten taiteenlajien ja taiteellisten suuntausten intressit vanhan yhteiskaupunginteatterimallin sisällä. Tämän vuoksi jo aiemmin alkanut muutosprosessi kiihtyi 1990-luvun alussa olosuhteiden pakottamien taloudellisten säästöjen ja muutosten myötä. Teatterin pitkä operettiperinne päättyi (ja jatkui osin uusien yksityisten teatterien kuten Nöjesteaternin toimesta), erillisistä näyttämöistä luovuttiin, balettitoiminta lakkautettiin ja sitä jatkettiin taas 1995 moderniin tanssiin keskittyneen Skånen tanssiteatterin (ruots. Skånes Dansteater) toimesta. Teatterin näyttelijäkunta halusi oman profiilin, joka muistuttaisi enemmän muita ruotsalaisia, yksinomaan näytelmiin keskittyviä, kaupunginteattereita ja vuonna 1993 se erosi omaksi osakseen ja näyttelijäkunnakseen nimellä Malmö Dramatiska Teater AB, joka kuului kunnalliseen yhtiöitettyyn kulttuurikonserniin. Myös musiikkiteatterillinen osa kuului samaan konserniin nimellä Malmön ooppera ja musiikkiteatteri.

Näin alkuperäinen Malmön kaupunginteatteri alkoi hajota ja sen osat erotettiin myöhemmin täysin erillisiksi yhtiöiksi, jotka olivat eri tahojen omistuksissa (Malmön kaupunki ja Skånen maakäräjät). Vuodesta 1993 lähtien ei Malmön kaupunginteatteria enää siis ollut olemassa. Muutosten yhteydessä vähennettiin vakituisia työntekijöitä ja siirryttiin käyttämään enemmän vierailevia, määräaikaisia työntekijöitä. Saman aikaisesti korvattiin suurimmaksi osaksi aiempi ohjelmistomalli, jossa eri tuotantoja esitettiin samanaikaisesti näyttämöillä eri iltoina, uudella mallilla, jossa samaa esitystä esitetään joka ilta intensiivisen esitysjakson ajan. Alkuperäisestä kaupunginteatterista irtautuneet tytäryhtiöt muuttuivat itsenäisiksi vuonna 1996.

Nykyinen Malmön kaupunginteatteri (ja Malmön näytelmäteatteri)Muokkaa

Uuden Malmön näytelmäteatterin johtajaksi tuli ohjaaja Staffan Valdemar Holm, joka tammikuussa 1994 sai vihkiä käyttöön seurueen uuden päänäyttämön Hipp, joka toimi kunnostetun legendaarisen huvi- ja oopperateatteri Hippodromen tiloissa Kalendengatanilla. Heinrich von Kleistin synkän saksalaisen tragedian Schroffensteinin valinta näyttämön ensiesitykseksi herätti uuden aallon turbulenssia kaupungilla, kun monet malmöläiset toivoivat vanhan kepeämmän huviteatteriperinteen jälleensyntymistä uusvanhalla näyttämöllä.

Vuonna 2008 astui voimaan uusi muutos, kun teatteri, jonka vanha nimi vielä eli, päätti vaihtaa nimensä takaisin sen alkuperäiseen muotoon Malmön kaupunginteatteriksi, johon kuului ainoastaan näytelmäteatterin yhtiö. Uusi näytelmäteatteri on alusta saanut tukea valtion kulttuurineuvostolta ja täten se lasketaan institutionaaliseksi teatteriksi. Tänä päivänä teatteriin kuuluu kolme näyttämöä: päänäyttämö Hipp ja kaksi pienempää sivunäyttämöä Studion ja Intiman. Teatterin merkittävimpien esitysten joukkoon voidaan lukea Frank WedekindinLulu (1994) ja Klas Abrahamssonin Malmöiter (2004)

Nuori teatteri (ruots. Unga Teatern)Muokkaa

Kaupunginteatterin teatteritoiminta lapsille ja nuorille oli alusta asti ollut osa teatterin varsinaista ohjelmistoa ja lapsiperheille tarkoitettuja esityksiä esitettiin muutaman kerran vuodessa. Nuori teatteri syntyi vuonna 1970, kun ”vapaa ryhmä” teatterin sisällä inspiroitui ajan uudesta pedagogisesta trendistä. Aluksi Nuoren teatterin toiminta keskittyi teatterikiertueisiin kouluissa ja esityksiin ”Uudessa teatterissa”, jossa uusia teoksia esitettiin sekaisin klassikoiden kanssa. Vuonna 1975 Nuori teatteri muutti omalle näyttämölleen nimeltään Pireus uuteen, saman nimiseen ylioppilastaloon osoitteessa Stadiongatan 21. Vuonna 1982 toiminta muutti väliaikaisesti ”Carolinasaliin” (ruots. Carolinahallen) historiallisessa Pyhän Getrudin korttelissa (ruots. Kvarteret S:t Gertrud) ennen kuin Nuori teatteri sai osittain oman näyttämönsä suuressa kaupunginteatterirakennuksessa, Verkstanissa, vuonna 1984. Nuoren teatterin toiminta lopetettiin teatterissa tapahtuneiden muutosten ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi vuonna 1992.

Syksyllä 2014 aloitti uusi versio Nuoresta teatterista toimintansa ohjaaja Ada Bergerin johdolla Studion-näyttämöllä Hippodromen tiloissa.

Alkuperäisen kaupunginteatterin teatterinjohtajatMuokkaa

  • Sandro Malmquistille (1944–1947)
  • Stig Torsslow (1947–1950)
  • Lars-Levi Laestadius (1950–1960)
  • Gösta Folke (1960–1977)
  • Rolf Rembe (1977–1980)
  • Holger Reenberg (1980–1983)
  • Claes Sylwander (1983–1989)
  • Lars Larsson (1989–1992)
  • Bengt Hall (1992–1993)

Teatterinjohtajat vuodesta 1993Muokkaa

  • Staffan Valdemar Holm (1993–1998)
  • Nicolai Vemming (1998–2000)
  • Thomas Nyh (2000–2001)
  • Leif Jönsson (2001)
  • Anders Lerner (2001–2007)
  • Petra Brylander ja Jesper Larsson (2007–2014)
  • Petra Brylander (2014–2016)
  • Kitte Wagner (2016–)